SM-yö

SM-yö juostiin jo kauan sitten, mutta tässä kartta nyt kuitenkin. Pää kesti rastille 10 saakka, jonka jälkeen 4 minuuttia turpaan ja saman verran sijoja alaspäin tuloksissa. Mutta kauden paras kisa omassa sarjassa, kotimaassa. Sija 17.

Yhteislenkki

Yhteislenkki.Vain minä ja kartta. Yhdessä.

Jälkipolville ei mitään kerrottavaa

Karu putki SM-kisojen osalta jatkui viikonloppuna. Tai ainakin rima oli kykyjä korkeammalle asetettu.

Keskimatkan karsinta oli ennakkon ajateltuna rutiinihomma. Virheetön suoritus veisi A-finaaliin ilman erityistä rutistamista. Ja niinhän siinä kävikin. Muutama ylimääräinen sydämen lyönti kyllä irtosi, kun Vesku ajoi nelosrastille kahdella minuutilla kiinni. Puntit tasaantuivat sitten kutosella, jolle Vesku tempaisi parin minuutin kiemurat. Virhettä karsintaan mahtui noin 1,5 minuuttia ja finaalipaikka irtosi hyvällä marginaalilla. Itseluottamus ei karsinnasa kuitenkaan kohonnut, päin vastoin. Muut menivät kovempaa kuin kuvittelin.

Finaaliin hain hyökkäävää virettä, asennetta. 20 ja 30 sekunnin virheet kahdelle ensimmäiselle rastilla vesittivät kisan alun. Fyysinen rytmi oli kuitenkin hyvä. Kolmoselle lyhyt väli onnistui erinomaisesti ja nelonenkin osui suunnitellusti kohdalle. Nelosella näin kaksi minuuttia eteen lähteneen kaverin, mikä varmaankin vaikutti hätäiseen rastilta lähtöön ja puolittaiseen suunnitelmaan. Tiedostin rastivälin vaikeuden, mutta varmaa suunnitelmaa en malttanut tehdä. Rastiympyrässä aloitin rastinoton aivan oikessa paikassa, mutta en saanut maastoa ja karttakuvaa täsmäämään. Parin kymmenen sekunnin empimisen jälkeen laskeuduin rinteessä tarpeeksi alas ja suoraan rastille. Samalla leimaamaan tuli kaksi minuuttia perään lähtenyt pohjantähden kaveri.

Kuutoselle oli pitkä väli, johon tein kiertävän reitinvalinnan polkuja pitkin ja luottaen seurakavereiden kertomuksiin runsaista kartassa näkymättömistä riistapoluista. Ensimmäisessä ylämäessä hidas maapohja aiheutti epävarmuutta, mutta mäen päältä eteenpäin oli riistapolkuja hyvin hyödynnettävissä, käytännössä rastille saakka. Pohjantähti pysyi perässä eri reitinvalinnalla, joten reitinvalintani oli ihan ok.

Seiska otetiin porukassa. Kasivälillä kaveri ajautui liikaa vasemmalle, kun itse painelin suunnalla riistapolkuja pitkin. Väli meni sujuvasti, mutta kuusen oksa pyyhkäisi toista silmää sillä seurauksella, että piilolinssiin tuli pieni viilto. Vasemman silmän tarkkuus heikkeni jonkin verran vaikeuttaen kartanlukua. Rastilla oli jälleen muuta porukkaa ja hätäisesti katsoin lähtösuunnan oikeaksi ja säntäsin porukan perään ilman suunnitelmaa. Päädyin etsimään rastia liian aikaisin vasemmalta rinteestä. Sain itseni kiinni ja poimin rastin noin minuutin ajanhukkaa kärsineenä. 10 rasti, jota moni muu piti vaikeana ja piilotettuna, löytyi hyvin.

Pidempi väli, jonka päätin mennä suoraviivaisesti. Alas polulle ja mäkijonon ylitys huippujen välistä. Vahva ura johti mäen ylityksestä alas ja vastamäestä löytyi polku. Polulla tuli takaa kaveri todella kovaa ohi ja nappasin selästä vauhtiavun. Lueskelin kartasta kohteita peesissä roikkuessani. Suunta oli hyvä ja kohteet oikeat, joten oma rasti osui kohdalle. Samassa imussa kerättiin myös rasti 12. Seuraavalla myötälevälillä vauhti oli kovaa mutta suunta heikko. Ajauduimme lähes 100 metriä sivuun rastista. Rastilla pohjantähti ilmestyi taas lähituntumaan. Seuraavalle rastille vauhti pysyi kovana ja suunta huonona. Taimikossa olinpaikan selvittäminen vei tovin jos toisenkin ja noin minuutin virheen jälkeen löytyi toiseksi viimeinen rasti.

Viimeinen rasti löytyi uraa seuraamalla ja loppusuoran kuravellissä kannustuksen saattelemana maaliviiva tuli vastaan.

Keskimatkan 17. sija KS:n parhaana olisi voinut hyvällä suorituksella tyydyttää, mutta näin huonolla suorituksella se ei tyydytä. Suorituksen hallinnassa oli liian paljon puutteita.



SM-viesti. No, ensinnäkin kovasti arvelutti joukkueiden kokoonpanot. Ja eihän ne sitten kohdalleen osuneet. Mutta minkäs teet, kun näytöt on väliltä "all or nothing". Upeat juoksut toki viestissä Petteriltä ja Veskulta, varmaankin kauden parasta.

Oma tunnelma läsähti Jarnon hylkäyksen varmistuttua. Hetken aikaa oli jopa pelko päällä, että omaa vuoroaan juotuu odottamaan yhteislähtöön saakka, mutta onneksi järjestäjät eivät poistaneet kartta telineestä ja harjoituslenkille pääsi lähtemään "omalla" paikalla. Kisavauhtia ei kiinnostanut lähtä vetelemään, joten ajattelin katsella sykkeiden ja vauhdin suhdetta kevyellä puhtaalla suunnistuksella. Alku menikin mukavasti, kunnes nelosvälillä ojan yli hypätessä kuusenoksa pyyhkäisi piilolinssiä oikeassa silmässä. Hetken yritin asetella linssiä silmässä, mutta huomaisin linssin olevan täysin säleinä. Päätin kuitenkin jatkaa ulkoilua.

Erityisen mukavaa ei loppulenkkiä ollut kiertää yksisilmäisenä. Lohtua toivat jaloissa pyörineet joukkueet, jotka suunnistivat kisaa samaa vauhtia kuin minä ulkoilin eteenpäin. Lenkki tuli heitettyä ja maastokin oli paljon parempi kuin kuvittelin. Olisi ollut kiva juosta kisaa.

Iltarastien helmiä, osa 1

Tilaisuuden tullen kannattaa käydä kuntsareilla vähän kauempanakin. Tällä kertaa ei tosin tarvinnut lähteä edes kovin kauas, kun tarjolla oli huippumaastoa iltarasteilla. Kotkan Suurivuori on yksi niistä maastoista, joiden päivämäärä tulee katsottua heti keväällä kuntsarikalenterian valmistuttua. Onneksi tällä kertaa järjestyi aikaa käydä vuorta kiertämässä. Hienoa maastoa riitti lähes viimeisille rasteille saakka ja ratakin oli sopivan haastava.

Kuva kaapattu Rannikkorastien Reittihärvelistä.

Mielenvirkistystä

Toisinaan tuttu lenkkipolku, jolta tuntee jokaisen kiven ja kannon, alkaa puuduttaa. Tai olo on niin väsynyt, ettei lenkkipolku edes houkuta. Yksi tapa saada lenkki aikaiseksi on vaihtaa maisemaa, käydä lenkillä jossain vieraassa paikassa. Tai jossain, missä ei ole vähään aikaan käynyt.

Alajalansuo kutsui noin vuoden tauon jälkeen. Ensin yhtenä iltana juoksemaan. Ja uudestaan eilen, vain saapaskävelylle. Olihan se virkistävää, päivän sateiden kosteuden noustessa usvana sammalikon pinnasta, auringon laskiessa ja kuun noustessa.

Iltarastien 28.7. ennakkotiedot

Niin se olisi taas vuoro järjestää iltarastit. Ja samalla on ohjelmassa taitoharjoitus. Ensi viikon torstaina on h-hetki. Tosin nyt alkaa olla valmistelut jo tehty, mm. kartat on tulostettu. Mitä siis on luvassa?

Paikka:
Tapahtuma on Jaalan Hartolassa, Venearonvuorten maastossa. Lähtöpaikka sijaitsee Ansalahdentien varressa, noin 4 km päässä kyläkaupalta. Pysäköinti tapahtuu tien varteen, joten kimppakyydit ovat suositeltavia.

Aika:
Näin lomakaudella iltarastien lähtöaikaa on pidennetty. Maastoon pääsee jo klo 15 alkaen.

Maasto:
Maastossa on suunnistettu iltarasteja kahtena edellisenä kesänä. Molemmilla kerroilla on ainakin osin ollut tarjolla mukavia hiekkakankaita. No, nyt ei ole. Maasto on talouskorpimetsää, jota hallitsee 70 metriä korkea Pohjasmäki. Pohjasmäkeen pääsevät kaikki radat. Lämpimän ja kostean kesän jäljiltä aluskasvillisuutta on runsaasti. Kuten myös erilaisia hyönteisiä. Eli kaikkinensa kunnollista perinteistä suunnistusmaastoa. Vaikka maastoa on jo pari vuotta käytetty, on nyt muutama rasti maastonosassa, jossa ei ole koskaan suunnistettu järjestetyssä tapahtumassa.

Maastokäynneillä havaitut muutokset maastossa on päivitetty karttaan.

Radat:
C-rata, 2,6 km, 1:10 000, tulostettu 60 kpl
Maasto on haastellinen C-radalle, mutta johdattelevia kohteita on pyritty tarjoamaan mahdollisuuksien mukaan suunnistusta helpottamaan. Kaikki rastit ovat yhteisiä muiden ratojen, etenkin B-radan kanssa, joten muita suunnistajia tulee olemaan tukena. Pohjasmäen maisemarastia ei C-radalla ole.

B-rata, 3,2 km, 1:10 000, tulostettu 100 kpl
Radan runkona on C-rata, jota on täydennetty muutamilla rasteilla suunnistuksellisten haasteiden tarjoamiseksi. B-rata käy Pohjasmäen päällä maisemarastilla.

A-rata, 5,3 km, 1:10 000, tulostettu 60 kpl
Radalla on yksi pitkä rastiväli ja pari mäkeä enemmän kuin lyhyemmillä radoilla. Vaikka rata ei ole pitkä, saattaa tunti olla monelle hyvä tavoiteaika.

Taito A, 7,4 km, kartta 1:15 000, tulostettu 25 kpl
Taito B, 4,5 km, kartta 1:15 000, tulostettu 15 kpl
Taitoradat on tarkoitettu kilpasuunnistajille harjoitukseksi tulevia SM-kilpailuja varten. Radat ovat haasteellisemmat kuin iltarastien radat. Taito-A:lla tulee vielä yksi mäki, Kuparivuori, lisää suunnistettavaksi. Tunti on hyvä tavoite aika pidemmällä taitoradalla.

Muuta:
Kotimatkalla voi virkistyä joko Siikavan tai Jaalan uimapaikoilla.

WMOC2011 - Pitkän matkan finaali

Tarpeeseen tulleen välipäivän, joka vietettiin tuliaisia hankkien ja uima-altaalla lekotellen, jälkeen edessä oli viikon huipennus; kuumin päivä, pisin matka ja suurin noususumma. Pitkän matkan finaali.

Vanha kartta oli suppeasta alueesta, ja siitäkin oli osaa käytetty jo ensimmäisessä karsinnassa. Ja toisella puolella oli vastassa vapaasti käytettävissä ollut harjoitusmaasto. Ajatukseksi muodostuikin, että osittain tullan käyttämään karsintakisan maastoa. Maastossa olisi myös pari jyrkkää mäkeä, joita hyödyntäen olisi mahdollista laatia pitkiä reitinvalintavälejä. Myös suppanotkoja oli paljon tarjolla. Lisaäksi kilpailuohjeet kertoivat maaston olevan juostavuudeltaan ja näkyvyydeltään hvyä. Ennakkotiedot olivat siis varsin kattavat eikä suuremmille yllätyksille jäänyt juurikaan tilaa.

Lähtö sijaitsi taas 100 metriä kilpailukeskusta ylempänä ja päivä oli kuuma. Niinpä siirtyminen lähtöön tapahtui kävellen. Myös kovasta ja mäkisestä maastosta ärtyneet kantapäät puolsivat verryttelyn väliin jättämistä.

Hellekeli, +35 astetta, ei sinänsä pelottanut, olihan viime vuoden Fin5:llä vastaavat lämpötilat. Tiesin, että kestän hellettä siinä missä muutkin. Ehkä jopa paremmin. Lisäksi kisa käytäisiin 300-400 m korkeudessa, missä lämpötila olisi muutaman asteen vähemmän.. Myöskään ilma metsässä ei lämmennyt nopeasti, kun puiden latvukset peittivät tehokkaasti auringon säteilyn pääsen metsän sisään. Kokonaisuus kuitenkin arvelutti sen verran, että lähdin suunnistmaan rataa rasti kerrallaan.

K-1
Ykkönen sijaitsi rinteessä, johon olin sen kuvitellutkin. Väli oli hyvä sisäänajo kisaan. K-pisteeltä vasenta polkua, polunhaarasta alas rinteeseen ja keltaisten aukkojen hahmottuessa irti polusta ja aukon takalaidalle. Mutta suppaa ei näy, eikä lippuakaan. Pieni päänpyörittely paljastaa painauman enemmänkin aukon etelä- kuin kaakkoisreunalla. Siellähän se rastikin on.

1-2
Rinne väli, rasti on samassa tasossa ykkösen kanssa. Kaksi suppanotkoa matkalla ja yläpuolinen aukko ehkä erottuu ja antaa varmuutta rastinottoon. Kaikki täsmää ja rasti löytyy. Mukavan haasteellinen alku.

2-3
Ylämäki, vähän selvää luettavaa ennen isoja suppia ja tietä. Tien jälkeen polkua ja vihreän reuaa rastille. Ylämäessä varmistelen suuntaa kompassista, isot supat erottuvat hyvin ja tulen suppien välistä tielle. Polku osuu hyvin alle ja tiheikön reuna näkyy kauas. Oravapolkurasti.

3-4
Ratamestarin possuvälit alkavat. Polkuja pitkin pääsee miltei perille, mutta käyrää on edessä. Tulen alkumatkan rinteessä tavoitellen heikko polkua, jota en koskaan tapaa. vaan tupsahdan isolle polulle. Mutkasta oikea pikkupolku ja ylämäkeen. Ajattelen vähän säästeleväni, mutta huomaan kaksi minuuttia eteen lähteneen tsekin paidan vilkkuvan edessä. En huomaa, että rastille ssakkaa pääsee heikkoa polkua vaan nousen metsän puolella. Saan tsekin lähes kiinni rastille.

4-5
Rastiväli, jollaisia olen odottanut koko viikon; suppanotkoa pitkittäin. Ensin rinteessä tasossa, notkon ylitys turhaa laskua ja nousua välttäen ensimmäisestä satulasta, jossa ohitan tsekin ajatellen, että olin parempi karsinnoissa, joten turha jäädä passailemaan. Jatkamme rinnettä pitkin kohti rastia. Laskeudumme polulle 100 m ennen rastia. Uurre näkyy, mutta rastin kohtaa pitää vähän kurkkia. Rastilla letkaan tarttuu kolmas kaveri.

5-6
Ylämäkeä, juomapiste ja polkua pitkin takakautta rastille. Kuuman sään vuoksi suuntaan juomaan, vaikka se vähän viekin pois suoralta reitiltä. Maksanee itsensä takaisin kisan aikana. Rastinotto on helppo polunhaaran kohdalta. Kolmas kaveri letkasta on jo pudonnut.

6-7
Taas rinneväli, tähänhän on ladattu haastetta enemmän kuin karsintoihin yhteensä. Taso haltuun ja pikkuaukoista varmistukset. Suppa ja rasti ovat kohdallaan.

7-8
Suunnitelmana ylittää tie, suunnata suppien välistä polulle, mäki alas jo kerran juostua isoa polkua ja tutuista polun haaroista kohti rastia. Vihreää väistäen tielle ja tasoa eteenpäin. Polkua ei heti tule. Viimein törmään polkuu, mutta sen suunta on väärä. Sekunnin pohdinnan jälkeen pääsen kartalle ja suuntaan vasemmalle. Tsekki kuittaa edelle. Tulin tien jälkeen liikaa oikealle. Virhettä noin 30 sekuntia.

Polulla on hyvää aikaa koota ajatukset, kelata tsekki kiinni, vaikka hän yrittää edelle polun mutkan oikoen. Vilkaisen jo seuraavakin väliä, jossa ylitetään rataspekulaatioissa noteeraamani suuret mäet. Ei näyttäisi olevankuin yksi järkevä reitti tarjolla.

Polun mutkassa tähyän pikkupolkujen haaroja. Porukkaa menee ja tulee. Tuosta kaarsin neloselle, joten nyt seuraavasta. Heikkon polun haara on selvä, rasti tulee väkisin vastaan. Etsin vaihtoehtoisia reittejä seuraavalle välille niitä kuitenkaan löytämättä.

8-9
Vuoristorataa karsinnan maaston puolelle. Polku johdattaa suoraan kohti rastia ja ylämäki sujunee polkua pitkin hyvin. Nousuja ei voi järkevästi välttää, joten päätän ylittää ensimmäisen laen suoraviivaisesti polkuja hyödyntäen. Tsekki lähtee rastilta eri suuntaan. Yritän juosta ylämäkeen, mutta enemmän tulee kävelyaskelia. Osun hyvin polun mutkaan, jatkan polulle aitauksen viereen ja käännyn vasemmalle kohti aitauksen eteläkulmaa. Kulmassa tsekki pyyhkäisee editseni, on näköjään tullut rinteen suunnalla ja oli aavistuksen nopeampi. Aitauksen kulmalta alamäkeen. Alamäessä sotkeudun pari kertaa vanhaan aitaan, kun yritän pysyä nenän päällä. Lopulta pudottaudun notkoon, jossa aluskasvillisuus tihenee ennen tietä. Tiellä totean olevani 100 metriä polunhaaraa etelämpänä. Korjaan tilanteen tiellä mäen nokkaa ja pusikkoa välttäen, kun tsekki pyyhkäisee suoraan tien yli. Samalla joku keltapaitainen kaveri ylittää myös tien, olisiko lynxiläisiä. Käännyn polulle ja lähden juoksunomaisin askelin ylämäkeen. Etuvasemmalla viereisellä polulla ojan takana näkyy kaksi tuttua paitaa. Pohdiskelen, että ovatkohan ihan tarkkaan kartalla. Lopulta miehet suuntaavat ojan yli ja nousevat polulle taakseni. Terävimmän kinkaman sallin itseni kävellä ja jään letkan hännille. Samalla kurkkaan keltapaitaisen numerosta, että hän on nelikymppisissä. Mäki tasaantuu lopulta, kokoan keskittymisen rastinottoon. Polkujen ylitykset ja aukkoa peilaten hahmotan rastiuurteen. Muut painelevat oikealle, menköön. Otan rastilla nopean leiman, jotten paljasta sen sijaintia. Toivottavasti SI:n piippaus ei kuulu.

9-10
Supan ylitys polun haaraan ja suppanotkon jälkeen notkon reunaa alas rastille. Keltapaita on taas edessä, olikohan hänellä rastia ollenkaan. Teen kuitenkin omaa suoritusta vaikka kaveri lopulta tuleekin samalle rastille. Kaveri katsoo numeroni.

10-11
Rasti on rinteessä, joka karsinnassa tultiin toiseen suuntaan. Suunnitelma on olematon, karttaa lukien ja keltaista paitaa tähyten päädyn rastinottoetäisyydelle. Kaikki merkit viittavat siihen, että rasti on taas molemmilla sama, joten suuntaan paidan perässä rinteeseen ja vain varmistelen kohteita kartalta. Lippu löytyy.

11-12
Juomapiste ja ylämäki. Suuntaan polkuja pitkin juomapisteelle ja juodessani laadin suunnitelman rastinottoon. Ylämäki huolellisesti, ettei rinne vie mukanaan vasemmalle. Polusta yli supan reunaan. Rinteessä kuhisee, taitaa olla rasti siellä. Muutaman askeleen päästä nenä ja rastikin erottuvat.

12-13
Ensin supan kierto takaisin polulle ja polun risteyksestä ylös tasanteelle. Rinnettä peilaten rastin pitäisi tulla vastaan. Polulla tapautan kävelevää, juomareppua kantavaa vanhempaa miestä olalle ja kannustan eteenpäin. Puuskutuksen tahti takana kiihtyykin. Polun jälkeen tasanne on aavistuksen peitteinen, mutta hyvä kulku-urat löytyvät. Rastinotko on taas selvä.

13-14
Suppien välistä, rinnettä pitkin polun yli ja suppien väliin. Polku on tulevinaan myöhään, mutta rastisatula on taas selvä.

14-15
Kinkkisen näköinen rasti, rastinotto askarruttaa. Lopulta päädyn ottamaan rinnettä pitkin polun mutkasta. Edeltävä notko lienee luettavissa. Alkumatka rinteitä luovien. Suunnittelen siirtyväni suppien vasemmalle puolelle toisen supan jälkeen, mutta ura vetää vaihtamaan puolta jo ensimmäisestä satulasta. Rastia ennen tuttu keltainen paita kiilaa taas edelle. Väli sujuu suunnitellusti, viimeinen rinne on todella avoin eikä aluskasvillisuutta ole ollenkaan.

15-16
Tosi vaikean näköinen väli. Satavarmoje kiinnekohtia sekä korkeuseroja on hankala hahmottaa, joten menen välin pienissä paloissa. Keltapaita katoaa alas vasemmalle, mutta pidän oman pääni. Palaan omia jälkiä polun mutkaan, ensimmäinen notko, polku, toinen notko, kolmas notko, jossa ohitan rastin. Nenää kiertäessä tulee polku ja havitsen tiheikön. Käännän tiheikön alapuolella, ohitan supat ja tulen polulle. Polun mutkasta nousen nenälle ja rasti, sekä keltapaita, näkyvät alapuolella.

16-17
Ylämäki. Päen päällä pääsee rastille polkuja pitkin joko vasemmalta tai oikealta. Arvioin oikean vähän lyhyemmäksi ja polut tiheikössä auki juostuiksi. Ylämäessä kävellessäni vilkaisen taakseni, tuttu tsekkipaita saapuu juuri rastille. On ehkä minuutin perässä. Polku tiheikössä on aika heikko ja vähän jännittää pienemmän polun tilanne. Polku löytyy, mutta uraa ei ole. Piikipensaista pitää vähän väistellä. Onneksi tiheikköä ei ole paljon. Tähystelen supan reunaa uurretta etsien. Ei oikein hahmotu. Lopulta uurre näkyy, ja rastikin löytyy. Väsy painaa jo selvästi.

17-18
Taas supikkoa pitkittäin. Oikealta pääsi kuitenkin polkuja ja tasamaata hyödyntäen välttämään rinteet. Tarkoitus oli menna tasaista rinnesupan länsipuolelta, mutta kiersin sen kuitenkin polkua itäpuolelta. Jeeppi tulee vastaan, ovatkohan ensiapupartiossa.Maasto oli avointa ja näkyvyys hyvä. Rasti tuli suoraan vastaan.

18-19
Taas pientä reitinvalintaa tarjolla. Katson rastinoton olevan selvempi vasemmalta puolelta mutta en huomaa heikkoa polkua rastiympyrässä. Nousen juomapisteelle ja juon hartaasti. Jatkan polkuja pitkin, juoksen, mutta matka ei enää juuri etene. Kuusikymppiset miehet painavat polusta yli metsä ryskyten. Ja nelikymppiset naiset tulevat polulla vastaan kevyellä kauriin askelella. Polun haarasta suuntaan kohti rastia, polun ylityksessä olen hahmottavinani tiheiköt. Kuitenkin on vähän epävarma olo. Taimikko peittää taas rinteen muotoja eikä suppapainannetta näy. Käännän vasemmalle ja törmään polkuun. Okei, olen yläpuolella. Palaan rinteeseen ja pian suppa onkin alapuolella. Selviän alle minuutin virheellä.

19-20
Rastit vähenevät. Nenä-notko-nenä-notko. Juomapistekin olisi lähellä, mutta uskon jaksavani jo maaliin. Polku ensimmäisessä notkossa näkyy kauas, jatkan polun haarasti rinteen suuntaan ja seuraava suppanotko tulee sujuvasti vastaan. Suppia peilaten rasti tulee vastaan. Rastina on irtomaarinne, joka on noin polven korkuinen.

20-21
Haastavan näköinen rasti, pieni kuoppa yksinään laakeassa rinteessä. Vielä pitää jaksaa keskittyä. Haen polkuja jalan alle, niillä juokseminen on väsyneenä helpompaa kuin metsän puolella. Katson tason tarkkaan polun haarassa ja suuntaan kohti rastia leuka ylhäällä. Osun suoraan kuopalle.

21-22
Polkuja suppien välistä, rasti supan pohjalla. Muita kilpailijoita ja uria alkoi olla jo haitaksi asti, omaan suoritukseen ja suunnitelmaan keskittyminen oli suurin haaste. Rasti on siellä missä pitääkin.

22-23
Vieläkään ei helpota. Pitkittäinen suppamuodostelma ja paljon polkuja. Polkuja pitkin laakealle nenälle, josta on hyvä suunnata rinteeseen kohti rastia. Polut pitää lukea tarkaan, heti ensimmäisessä meinaa lipsahtaa. Keskittyminen kestää, viimeinen rinne on hyväpohjainen ja porukka imee mukaansa kohti viimeisiä rasteja. Oma tulee suunnitellusti vastaan.

23-24-M
Katson viimeisen rastin tulevan vastaan, kun supan päästä nousee pellolle. Kiristän vauhtia sen vähän mitä pystyn. Matka painaa rankasti, mutta olen tyytyväinen. Pellolle noustessa Mikko huutaa kannustukset, leimaan ja juoksen maaliin. Kuulutus kertoo meneväni kärkeen, joten vähimmäisvaatimus on saavutettu. Ainakin pidin sijani.

Matkaa finaalissa oli 11,3 km ja nousua 540 m. Tuloksena 19. sija ajalla 1.31.33. GPS näyttää matkaa 12,8 km.

Pikkuhilja pienoinen pettymys nousee mieleen. Odotin pitkältä matkalta enemmän kuin sprintistä, mutta fyysisesti olin liian heikossa kunnossa. Ero kärkeen oli karu. Maasto olisi antanut mahdollisuuden paljon vauhdikkaampaan etenemiseen, mutta kunto ei siihen riittänyt. Odotin myös haastavampia ratoja.

Isompi kartta järjestäjien sivuilla

Nyt on veteraanikisojen meinikiä nähty ja saatu aimo annos kokemusta kansainvälisestä suunnistuksesta.

WMOC2011 - LQ2

Jalat olivat edelleen väsyneet toisen pitkän matkan karsinnan alkaessa. Lähtöpaikalle oli matkaa 2 km, jonka aikana nousua 130 metriä. Lähdin aikaisin kohti lähtöä enkä juossut askeltakaan. Lämmin tuli silti, mitä osaltaan auttoi jatkuva helle. Päivän urakka olisi reilut 10 km ja nousua edessä 330 metriä. Kyllä sitä saisi juosta maaston puolella ihan riittävästi. Päätän ottaa jyrkät mäet kevyesti, pelivaraa A-finaalin suhteen on viitisen minuuttia.

Vanhan kartan perusteella maastossa oli luvassa syviä suppia, rinnettä ja lopussa aukkoja ja tiheiköitä sekä 100 metrin jyrkkä pudotus maaliin.

K-1
Helppo ykkönen, tosin odotan rinteen nousevan, mutta alku onkin alamäkeä. Suunnittelen myös hyödyntäväni polkuja, mutta maasto on hyväpohjaista, joten menen viivaa pitkin kohti aukon kulmaa ja siitä edelleen rastille.

1-2
Olen todennut aukot hitaiksi edetä, joten kierrän aukon ja haen aukon kulmasta heikkoa polkua. Polkua ei näy, joten jatkan suunnalla kohti rastia. Notkossa polku osuu alle, mutta hylkään sen pian huomatessani laajan notkon pohjan olevan paljas ja yhtä hyvin edettävä kuin polkukin. Rastinotko erottuu rinteestä kauas.

2-3
Polulle ja polun mutkasta rastille. Juoksu tuntuu raskaalta ylämäkeen.

3-4
Suunnala kohti rastia ja vastarinteestä nenää ja notkoa peilaten. Nenä ei ole selvä, mutta totean ettei vaihtoehtoja ole ja suuntaan notkoon. Rasti löytyy supan pohjalta. Pukin juuressa on ampiaispesä. Säntään pois rastilta.

4-5
Rinnetä pitkin vai polkua ylähäältä tai alhaalta. Poikittaiset notkot poistavat kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa, joten suuntaan alas polulle. Aukkosupan kohdalla tarkasti polkujen haarojen kanssa ja lounaaseen johtavaa polkua ylös. Kuviorajat ovat olleet tähän saakka todella epäselviä ja niin on nytkin. Suppa "linjan" jälkeen on selvä ja siitä kohti rastia. Otan viimeiset kymmenet metrit varmasti, koska vihreä taimikko peittää tehokkaasti maanpinnan muodot. Osun itäiselle kuopalle ja astun siitä muutaman askeleen läntiselle leimaamaan.

5-6
Rasti näyttää hankalalta rinteessä. Otan aukon polun vieressä ja supan rastiympyrässä kirkontorneiksi. Alkumatka polkuja pitkin. Tulen polulle joka on väärässä asennossa odotuksiin nähden. Olenkin luonaaseen johtavalla polulla, kun odotin tulevani itä-länsi -suuntaiselle. No, tämäkin käy, iso suppa on selvä ja sen vierestä pieni polku löytyy. Aukon jälkeen suuntaan alaviistoon ja tähystelen pieniä suppi matkan varrella. Näkyvyys paranee vihreän jälkeen ja suppa rastiympyrässä näkyy hyvin. Myös muita suuntaa leimaamaan.

6-7
Polkuja pitkin pääsee luovimaan suppien välissä. Toisessa risteykseeä huomaan uran lähtevän huonokulkuisen aukon ja supan välistä ja menen siitä. Ohitan 14. rastin 20 metrin päästä ja painan maiseman mieleen. Polku-uraa pääsee vihreän läpi, vaikkei polkua enää olekaan. Isoa polkua ja toisen supan jälkeen pienelle polulle, josta supan reunaa kohti rastia. Rastinotko ei erotu piikkipuskien seasta. Ensin löytyy lippu, sitten notko.

7-8
Suunnitelmana on mennä supan takareunaa pitkin, mutta huomaan tulevani polulle suppien välistä. No, polkujen yli suunnalla etelään kohti rastia. Laakea suppa erottu kuin myös sen pohjalla leimaavat kilpailijat.

8-9
Vuorossa kauan odotetun kaltainen väli, supikkonotkon ylitys. Suuntaan rinnettä pitkin vihreän kapaimpaan kohtaan, jonne menee jo urakin. Vihreän toisella puolella peilailen suppia notkossa ja luovin käyriä pitkin turhaa nousua tai laskua vältellen. Notko, jossa rastisuppa on selkeä ja rastillakin käy muita leimaamassa.

9-10
Haen polkuja alle, niillä on helpompi juosta kuin metsän puolella, etenkin ylämäkeen. Väsy alkaa jo hiipuä puseroon. Pari sataa metriä ennen rastia polkujen välillä oikoessani ilmiesesti astun ampiaspesään ja saan kaksi pistosta vasempaan jalkaan. Huoli nousee mieleen, kun Maarit on ampiaisille allerginen ja tämä oli jo kolmas kohta, missä pesää on pöyhitty. Rastinpaikka supan takana on taas hyvin esillä.

10-11
Juomarasti tulee tarpeeseen. Kuulostelen samalla aiheuttavatko pistokset reaktioita. Suoman jälkeen suuntaan rinnettä alas polkua ja suppia tähyten. Tulen polulle, mutta supat ovat polun väärällä puolella. Hämmästelen hetken ja jatkan matkaa. Toinen polku tulee vastaan ja olen taas kartalla. Rastinotto käy sujuvasti. Mutta jälleen on ampiaispesä pukin juuressa. Onneksi lisää pistoja ei tule.

11-12
Ryntään pois rastilta. Suuntaan polulle ja alamäkeen. Polkujen risteyksestä nenää vähän oikealle kaartaen. Rasti nenä on jalleen hyvin havaittavissa.

12-13
Ratamestari heittää taas sikaa. Ei muita järkeviä vaihtoehtoja kuin painaa suoraan notko pohjalle ja nousta siltä tarkasti notkoja lukien rastille. Notkon pohja on hienoa juosta, vastaan tulevat polut selkeitä, mutta ylämäki menee kävelyksi heti alusta alkaen. Rinteen notkot ovat luettavissa ja muutakin liikennettä rastin läheisyydessä on. Lippu löytyy.

13-14
Ylämäki jatkuu, en keksi muutakaan vaihtoehtoa. Aluksi suoraan mäen yli ja rastille polkuja pitkin. Vaaralliset kuopat on maastoon merkitty, pohdin onko niissäkin ampparipesiä. Kaulassa tuntuu lievää turvotusta, johtuukohan ahdistavasta ylämäestä vai pistoksista. Ylämäessä tekee ieli pysähtyä vetämään henkeä. Pääsen tielle. Juoksen tietä pitkin poikittain vihreän linjan länsipuolella, jotta saan vähän jalkoja auki ja vältän vihreän läpäisyn maaston puolella. Jatkan viimeiset käyrät mäen laelle (nousua kertyi alle puolen kilometrin matkalla lähes 100 m) ja saan tornista varman paikannuksen. Juoksentelen alamäkeen ja saavun polulle. Olen jo lähdössä polkua pitkin, kun tajuan sen johtavan väärään suuntaan. Jokunen askel vielä alamäkeen ja oikea polku on jalkojen alla. Huomio kiinnittyy yhä enemmän ahdistukseen kaulassa. Vähän epävarmana ohitan polun haarat ja etsin rastille johtavaa nenää. Vasta nyt tajuan eteneväni rastille, jonka ohitin jo aiemmin. Nenä löytyy ja karttaa katsomatta suuntaan rastille.

14-15
Otan juomarastitn kohteeksi ja luovin polkuja pitkin. Aluksi tuttua uraa toiseen suuntaan, tuoreen hakuuaukon yli polulle ja juomaan. Kaulassa ahdistaa edelleen. Rauhoitan vähän jo valmiiksi väsynyttä juoksuvauhtia. Tien ylityksen jälkeen maapohja on hitaampaa mutta rastille johtaa jotain urantapaisia.

15-16
Ensin polkujen risteykseen. Pohdin rastille tuloa vasemmalta vai oikealta supparyhmä kiertäen. Otan vasemman vaihtoehdon. Vastarinne näkyy hyvin ja lippukin erottuu 150 metrin päästä. Porukkaa käy leimaamassa.

16-17
Taas on suppia asetettu viivan alle. Oikealta pääsisi polkuja kiertäen, mutta muistan ohjeen vaarallisksi merkitystä mehiläistarhasta. En halua lisää pistoja ja etsin toista vaihtoehtoa. Hahmotan heikon polun, joka menee sopivasti suppien keskeltä kohti rastia. Ison polun ylitys ja joku vetää samaan suuntaan reippaan näköisesti. Pientä polkua vajaa sata metriä ja ura lähtee vasemmalle. Taitaa viedä rastille. Kyllä.

17-18
Päätän kiertää isoja polkuja oikealta. Muutakin porukkaa jatkaa samaan suuntaan. Ahdistus kaulassa alkaa helpottamaan. Polkujen haarassa letka jatkaa suoraan, sivuaskelen jälkeen hyppää letkaan mukaan. Hyvä kartasta puuttuva traktoriura löytyy ja seuraava iso polku tulee vastaan. Vähän suuntaa hakien jatkan polkua vasemmalle ja osumme pienelle polulle.Kuvittelen polulla, että tulemme rastin alapuolelle ja tähyilen oikealle kuoppaa etsien. Huomaan porukan kääntävän vasemmalle ja tekevän leimausliikkeitä. Uskon edelleen rastin olevan toisaalla, mutta käyn kuitenkin katsomassa koodin, joka täsmää. Tulimme rastille eri polkua kuin luulin.

18-19
Lyhyt väli, vedän rinnettä pitkin muista väälittämättä suoraan lipulle.

19-20
Letka lähtee mielestäni liikaa oikealle, joten korjaan vasemmalle puskan läpi. Puskan jälkeen näen taas tutu selät 50 metriä edelle ja suunnan olevan sama kuin minulla.polkujen ylityksen jälkeen aukko ja suppa ohjaavat rastinotkoon, joka erottuu taas kauas.

20-21
Ikävästi vihreää, mutta isoja polkuja käyttäen pääsee hyvin läpi. Kello näyttää vajaata 1.20:tä. Hyvin on siis mennyt. Kuviorajaa rastilla, jolle oletan johtavan hyvän uran. Uraa ei kuitenkaan tunnu olevan, mutta kuviorajaan tukeutuen lippu löytyy.

21-22
Alamäki edessä. Oletan, että suoraan alamäki saattaa olla hidas, joten otan loivemman reitin aidan vartta ja polkua pitkin. Jyrkimmissä kohdissa ei tahdo nastarin kantti pitää kovassa maassa vaan puista pitää ottaa tukea ja liukua kuivien lehtien luistaessa kengän alla sekä varautua persmäen laskuun. Polulla ohittelen järjestäjien partion, ovat ilmeisesti katsomassa, ettei kukaan itseään vakavasti luokkaa rinteessä. Polun haaran jälkeen suuntaan metsään supat ohittaen ja osun notkon oäähän. Seuraan notko, kunnes lippu tulee vastaan.

22-23-M
Lipulta muutama askel polulle ja rennon reippaasti kohti maalia viimeisellä rastilla leimaten.

Pitkän matkan jäljiltä olo on väsynyt, mutta parempi kuin edellisenä päivänä. Virheitä ei tullut ja aika on mittapuullani hyvä, joten A-finaalipaikka todennäköisesti rtoaa. Maalialueella ilmoitetaan jonkun Rastiretkeläisen loukanneen itsensä maastossa. Pelkään pahinta, kunnes Maarit ilmestyy metsästä viimeiselle rastille. Ampiaisia ei ole hänen reitilleen osunut.

Statistiikka: Suora matka 10,3 km, nousua 330 m. GPS ilmoittaa 12,1 km, aikaa kului 1.22.57 ja sijoitus 14/41.

Kartta + reitti

Kartta järjestäjien sivuilla

Karttalotto - etsi oma karttasi

Rinne kisamaastosta maaliin

WMOC2011 - LQ1

Lämpötila hivuttui pikkuhiljaa ylöspäin. Ensmiiäiseen pitkän matkan karsintaan siirryttiin bussikyydillä henkilöautoparkista. Onneksi siirtyminen oli sujuvaa, busseja ei tarvinnut odottaa. Aina ei kuulemma näin ole ollut.

Kaikki pitkän matkan maastot olivat entuudestaan kartoitettuja ja vanhat kartat olivat netissä nähtävillä. Ensimmäisen karsinnan maasto ei supikoita juuri tarjonnut, uurrenotkoja sitäkin enemmän. Lämmittelykartalla en rasteilla käynyt, juoksentelin vain alueen läpi karttaa katsellen. Lähdössä vähän jännitti, uudenlainen maasto, mitenhän lähtee sujumaan. Lähtöruudukossa vielä rastinmääritteet läpi ja karttalaatikon viereen seisomaan.

K-1
Ykköselle kohtuullisen lyhyt väli, K-pisteeltä vihreä kieretäen tielle, vähän sivuun ja polulle. Polkua alas ja polun mutkan kohdalta ajouraa kohti rastinotkoa. Notkoa?!? Ei, sehän oli nenä. Nousen nenän päälle ja lippu nököttää odottamassa.

1-2
Polkua pitkin tielle, heikon polun päähän ja notkoa pitkin ylös rastille. Simppeli suunnitelma. Vaan, tiellä en löydä heikkoa polkua, seikkailen hetken piikkipuskataimikossa kunnes aukko rinteessä alkaa näkyä. Vasta aukon reunassa löydän heikon polun. Oja notko näkyy hyvin polulle ja kaarran notkoon. Myös vastarinteen notko osuu kohdalle ja lähden nousemaan. Notko kuitenkin häviää pian ja yritän jatkaa suunnalla rastille. Yritän saada tolkkua hidastavasta maapohjasta ja viehreän kuvioista, koska rinteen muodot ovat niin loivia, ettei niitä pysty hahmottamaan. En osu lipulle. Ehkä nousin kuitenkin väärää notkoa ja korjaan oikealle. Tulen isoon notkoon, joten olen 100 m liikaa oikealla. Palaan takaisin rinnettä pitkin. Ei notkon näköistä paikkaa tai lippua. Metrin korkuinen taimikko peittää rinnettä tehokkaasti. Pelaan varman päälle ja nousen polulle. Jatkan polkua kaakkoon kunnes olen paikallistavinani itseni polun mutkaan. Suuntaan alas rinteeseen ja osun taas isoon notkoon. Nyt olen liikaa vasemmalla. Suuntaan kohti rastia ja osun lipulle. Tulipa iso virhe, noin 5 minuuttia tuli takkiin tällä välillä.

2-3
Nollaan tilanteen. Onneksi on helppo rasti seuraavana. Takaisin polulle ja polun haarasta leikaten rastille. Onnistuu.

3-4
Jatkan polkupohjaisia reitinvalintoja. Polkuja pitkin ojanotkoon, linjaa pitkin isolle polulle ja polun risteyksesta rinteeseen rastille. Rastina huomattava puu. Mallisuunnituksen kokemuksen perustella puu ei tule erottumaan, joten lippua etsitään. Olen varovainen risteävien polkujen kanssa, virhe muistuttaa vielä tajunnassa. Kohti rastia noustessani muutama selkä on edellä ja johdattavat rastille. Eikä puu ole mitenkään muusta metsästä erottuva, ainakaan suomalaiseen silmään. On varmaan vain eri lajia kuin muut puut...

4-5
Ensimmäinen väli, jossa pitää kiertää mäkeä/notkoa. Näitä olen odottanut. Polkuja hyödyntäen ensin mäen laki oikealta ja vielä maltilla notkon takarinteeseen ennen kääntöä kohti rastia. Edelläni menee kaksi arviolta 45-sarjalaista sujuvasti samaan suuntaan. Hyödynnän selät ja tulen suoraan rastille.

5-6
Pitkä väli. Paljon käyriä, pitää siis kiertää. Oikealta pääsee polkuja pitkin, mutta nousua tulee jonkin verran. Vasemmalta pääsee tasaiselle tielle. Edellä oleva kaksikko suuntaa myös tielle, joka on myös valintani. Tiellä harmittelen, kun tietä saa juosta kotonakin. Tiekierto on kuitenkin selkein vaihtoehto. Aukon yläpuolella liitelee suurikokoinen petolintu, olisiko jopa kotka. Alkumatkan rasitus alkaa jo tuntumaan, vaikka vasta puoli tuntia on takan. Aukon jälkeen odotan polkua lähteväksi. Pian vihreään sukeltaakin polku, mutta totean sen pian liian aikaiseksi, puuttuu siis kartalta. Rinteen alla on kuitenkin uria, joita pääsee hyvin eteenpäin. Polun ja linjan risteys on selvä ja lähden nousemaan notkon reunaa ylös. Rasti on paikallaan.

6-7
Käyrää ja polkuja taas edessä. Ja juomarasti. Rastille pääsee joko mäen yli tai rinnettä kiertäen. Päätään mennä yli ja pudottaa yläpuolelta rastille. Suuntaan juomarastille, askel on loivassa ylämäessä raskas. Juoman jälkeen nousu jatkuu eikä askel pitene vaikka polkua on alla. Polut ovat selkeät ja viimeisestä haarasta on helppo lähteä. Rinteeseen pudottautuu muitakin ja rasti tulaa suoraan vastaan.

7-8
Vuoristorata jatkuu. Alas ojanotkoon, josta ei tahdo nelivedollakaan päästä ylös, onpa jyrkkää. Rinnettä pitkin polkujen ylityksiä laskien. Viimeinen polku tulaa vastaan ja rastinotko erottuu jo polun haarasta. No problem.

8-9
Lammen alapuolelta käyrää pitkin nenää kiertäen. Rastilla leimaavat paljastavat sijainnin, näkyvyys on toista sataa metriä.

9-10
Taas ylämäkeä. Tavoitteena polun ja linjan risteys, josta rinnettä pitkin rastille. Jalka ei tahdo nousta ylämäkeen, muutoin suunnitelma toteutuu kyllä.

10-11
Takaisin polulle ja kahden haaran jälkeen alas notkoon ja rastille.

11-12
Toinen pitkä väli. Ikävän näköinen vihreä edessä. Rasti lähellä tietä ja polkuja pääsee vihreän läpi. Siispä tien kautta. Muut suunnistajat kiertävät notkon päätä enkä itsekään nouse riittävästi, jotta tapaisin polun. Totean tämän ja vaihdan suuntaa. Samalla noteeraan kartalta juomapisteen ja vaihdan suunnitelmaa sen verran, että pääsen juomaan. Mukillisen jälkeen suuntaan poluille vihreään. Vaikka polku on selkeä, piikkipuskat takartuvat välillä huosun punttiin ja korkeampia oksia pitää työntää kartta suojuksena pois kasvojen edestä. Huomaan jonkun takertuneen peesiin. Tiellä kaveri takaa pistää isomman vaihteen silmään ja saa vähän etumatkaa. Luen kartalta rastinoton ja maltan pysyä tiellä polunhaaraan saakka. Kaveri pudottaa metsään liian aikaisin. Olen ensin rastilla.

12-13
Sikaväli, pelkkää nousua. Notko on havaittavissa jo hyvissä ajoin mutta juoksuaskelia ei ylämäkeen jaksa ottaa.

13-14
Rinnettä ja polkuja, ihan selvää suunnitelmaa en saa aikaiseksi. Ilmeisesti ylämäen rasitus sotkee aivotoimintaa. Tasoa pitäen törmään polkuun, liian alhaalla. Kaveri ottaa ohjat ja tyydyn peesiin. Polulla saan koottua ajatuksia ja rastinotto on jo sujuvaa.

14-15
Ylämäki, polun ylitys ja rasti alarinteessä. Jaksan nousta ylämäen juosten ja saan kaverini kiinni. Haen katseella rastipistettä rinteessä, ruskea ruksi kartalla, mutta en hahmota mitään järkevää. Kaveri on jo reilusti edellä ja näköjään leimaa. Lippu näkyy, mutta mitään pistettä en havaitse. Leimatessani totean, että tästä on heitetty kymmenkunta lapiollista maata syrjään, tämä on ilmeisesti ohjeissa kerrottu "broken ground".

15-16
Välin alku polkua, polun haarasta toisen notkon yläosaan. Juoksen kaverin selkää kiinni ja huomaan pikkupolun jatkuvan lähes rastille saakka. Rastilla olemme peräkkäin.

16-17
Alas ja ylös. Siirryn vihreässä edelle ja osun suoraan notkon juureen. Yritän juosta notkon pohjaa, mutta 20 cm kuivia tammenlehtiä pakottavat nousemaan notkon reunalle. Rasti tulee näkyviin. Leimaan ensin.

17-18
Yhä ylöapäin ja polulle. Polkua, kunnes notkomuodostelma tulee näkyviin. Muodostelmaan peilaten rastille. Kaveri hönkii taas polulla ohi, mutta otan rastin sujuvammin ja leimaan taas ensin.

18-19
Ikävän näköinen väli rikkonaisessa rinteessä. Ajattelen ensin maneväni rinnettä pitkin, mutta päätän kuitenkin nousta ylös polulle. Polulla haaveilen jopa juomapisteestä, mutta se on viereisen polun varressa. Polun risteyksessä saan tehtyä pienen oion ja siirrin taas kahden miehen letkan keulaan. Pudotan isoon notkoon ja nousen "musta tuntuu"-metodilla vastarinteen ylös ja suoraan lipulle.

19-20
Rinnerastit jatkuvat. Päätän mennä suoraan notkoja laskien. Kaveri kaartaa vasemmalle alarinteeseen. Notkojen määrä täsmää, mutta totean tulleeni liian alas. Ylitän viimeisen notkon ja lähden seuraamaan sen reunaa. Poppelitaimikko peittää taas alustan vaikeuttaa merkittävästi rastiuurteen havaitsemista. Kävelyvauhdilla maastoa skannaten kohti rastia. Muitakin suuntaa samaan suuntaan ja kaverinikin ilmestyy ketjuun. Rastikin tulee vastaan.

20-21-M
Ylös polulle, polkua pitkin pellon reunaan ja siitä viimeisen kautta maaliin. Kummoista loppukiriä ei irtoa. Jalat eivät tahdo kantaa maalissa.

Maalissa taputan kaveri selkään ja totean: "It was hard. I made a big mistake on second control." Hän vastaa venäjän murteella: "Very difficult". Kaveri oli Alexander Markov, lähtenyt neljä minuuttia eteen.

Loppu päivä meni palautuessa, syöden ja juoden sekä viileän uima-altaan ja saunan väliä tallustaessa. Kisa oli erittäin raskas, etenkin jaloille.
Ennakkotiedot oli 9,6 km, nousua 420 metriä. Matkaa kertyi 12,8 km, aikaa paloi 1.27.59, sijaluvuksi tuli 14/41.

Isompi kartta järjestäjien sivuilla

WMOC2011 - Pitkän matkan mallisuunnistus

Sprinttien jälkeen siirryttiin maaston puolelle Mecsek-vuoriston rinteisiin. Pitkään matkaan valmistautuminen alkoi mallisuunnistuksella.

Kartta

Vaikka menimme mallisuunnistuksen aamupäivällä, niin rasteille johti jo selvät urat ja lähes kaikilla rasteilla oli vähintään kourallinen suunnistajia pohtimassa suuntaa seuraavalle tai jutustelemassa tuttujen kanssa. Varsinainen suunnistus jäi siis vähiin, mutta maastoa pääsi ihailemaan senkin edestä. Alla kuvia mallisuunnistusmaastosta, syvimmästä suppanotkosta. Rinteiden jyrkkyys ei kuvissa erotu. Maapohja oli kovaa, mäkien päällä heinikkoinen ja paikoin taimikkoinen. Notkojen pohjat olivat paljaita aluskasvillisuudesta, pääasiassa kuivien lehtien peitossa.

Mallisuunnistuksessa tein tunnin lenkin kiertäen kaikki rastit. Matkaa kertyi 7,3 km.

WMOC2011 - Sprintin finaali

Kohti viimeistä rastia

Sprintin finaali suunnistettiin naapurikaupungissa Komlossa, kävelymatkan päässä majoituksestamme. Kaupunkirakenne oli tutumpaa aukene pihoineen ja lähiötyyppisine kerrostaloalueineen. Maasto oli myös metsäisempää. Korkeuseroja oli edelleen runsaasti. Alueen vanha kartta oli hyvissä ajoin nähtävillä ja tulostettavissa järjestäjien nettisivuilla.

Ennakkoon ajattelin sprintin olevan heikompi lajini ja juoksuvauhdin auttamatta liian heikoksi, etenkin alkukesän mykoplasman estettyä tehokkaan harjoittelun. Niinpä lähdin vain tekemään omaa suoritusta ja katsomaan mihin se riittää.

Jalkineet vaihtuivat karsinnan jälkeen järjestäjien suosituksesta nastareihin, mutta ehkä maastolenkkari olisi ollut kuitenkin parempi. Muuten asu oli vapaa, eli suunnistuspaita ja shortsit.

Kulku lähtöön oli osin kilpailualueella ja viimeiseltä osaltaa yllättäväkin. Viitoitus meni koulun läpi, etuovesta sisään ja takaovesta ulos. Lähtöpaikalla katselin lämmittelykartan rastit läpi ja koetin keskittyä suunnistamaan. Katson eteen ja taakse lähtevien asut, jos vaikka osuvat kohdalle. Lähtöruudukossa käyn vielä määritteet läpi; ei erikoisia kohteita tai järjestyksessä kasvavia koodeja.

K-1
Talojen välistä seuraavalle kadulle ja sen jälkeen toisesta talojen välistä takapihan puolelle.

1-2
Ensimmäisen talon takaa parkkipaikalle ja ensimmäisestä väliköstä rastille. Jälkimmäiset rakennukset ovatkin autotalleja ja niiden väli ei ole kuin 50 cm leveä. Saattoi joiltain jäädä huomaamatta.

2-3
Alas talojen tasalle ja kolmannen talon päätyyn rastille. Mielessä välähtää myös ajatus ottaa rasti yläkautta, mutta jalat veivät jo alamäkeen.

3-4
Pidempi väli, mutta edelleen selkeää ja suoraviivaista. Ylös parkkipaikalle, ajotietä kadulle, katujen risteyksestä alas talojen väliin ja seuraavan kadun yli. Talojen välistä rinne ylös, kadun yli ja talon kulman taakse rastille.

4-5
Vähän aitoja ja portaita. Portti kentän takana hahmottuu nopeasti ja ratkaisee reitin. Portaiden juurella pieni varmistus ja pikkuportaat ylös. Kentän poikki portille, kadun yli ja talojen väliin. Rasti näkyy kauas.

5-6
Talon jälkeen vasen, kadun yli oikealle ja ensimmäisen talon jälkeen pihaan ja toisen talon päätyyn.

6-7
Ensimmäinen talo vasemmalta ja toinen oikealta kiertäen. Tallirivin taakse yläpihalle ja talon päätyyn. Joku leimaili ensimmäisen talon nurkalla rastilla ja joku paikallinen ukko tuli viimeisellä pihalla muikistellen vastaan.

7-8
Pitkä väli ojanotkon yli. Aikalailla odotettu väli. Tasavahvannäköiset reitit. Vasemmalta suorempi lähtö mutta enemmän riesteyksiä ja vähän nousua alkumatkasta. Alastulossa ei polkua ja rastinotto metsää pitkin. Oikealta jyrkkä viistorinne ja polku alamäkeen. Pitkä rinne rastille, mutta alla tienpintaa ja polkua. Lähden oikealle. Alamäessä valkoinen t-paita ja siniset shortsit vilahtavat ohi, olisikohan minuutin eteen lähetyt kaveri..? Rastinenä näkyy kauas.

8-9
Seuraava rasti aidatulla pihalla, pitää kiertää aitaa jatulla rastille sivusta. Ylämäkeä pihakadulle, valkopaita juoksee kovaa, mutta pysähtyy katsomaan karttaa ja häviää jonnekin oikealle. Kadusta yli talojen väliin, toinen katu ja puistikon poikki parkkipaikalle. Aita kiertäen rastille. Valkopaita leimaa 3 sekuntia edellä.

9-10
Lyhyt väli. Valkopaidan perään, rastiportaat näkyvät hyvin.

10-11
Edelleen valkopaidan perään aidan portista läpi. Olen näkevinäni kartassa portin myös seuraavassa aidassa, mutta sitä ei satu maastossa silmään (, koska sitä ei ole). Jatkan valkopaidan perässä kadun varteen ja mutkasta vihreän läpi rastinotkoon. Valkopaita häviää matsikköön.

11-12
Katu alapuolella vetää puoleensa, rasti näyttäisi olevan toisen puistotasanteen alapuolella. Metsäpolku on juostavissa ja kadun reunaan on merkitty oma kaista suunnistajille. Kadulla katselen loppurataa, vain kaksi rastia enää. Eikös niitä pitänyt olla 17..? Valkopaita ilmestyy kadun mutkassa vasemmalta. Ensimmäinen tasanne näkyy kadun mutkaan ja jälkimmäinenkin hyvissä ajoin. Hyppään portaille ja varmistan, ettei tullut hypättyä kilellettyä muuria alas. Ei tullut (ja mitä väliä sillä olisi enää ollutkaan..?). Rasti on siinä missä pitääkin.

12-M
Tähyän kauppakeskuksen ylätasannetta, jonka olin katsonut jo ennen lähtöä yhdeksi vaihtoehdoksi tulla viimeiselle rastille. Tasenne näkyy heti. Tasanteelta portaat kieli keskellä suuta alas. Katse hakee, ja löytää aukon kadulle ja viimeiselle rastille. Leimaus (SI piippasi, vilkkuvaloja en enää jäänyt katsomaan) ja loppukiri.

Maalissa menen kärkipäähän. Suoritus tuntuu hyvältä ja virheettömältä. Jään loppusuoran varteen katsomaan loput maaliin tulijat ja totean, että osa kärkipään (käännetty lähtöjärjestys karsinnan perusteella) lähtijöistä haviää.

Jälkitarkastelussa löytyy rastiväliltä 8-9 yksi katos, jonka kautta kulkemalla olisi säästynyt 10-15 sekuntia ja reitinvalinta 11-12, jolla sujuva toteutus vasemman kautta olisi säästänyt toiset 10-15 sekuntia. Olen tyytyväinen suoritukseen.

Suora matka oli 2,7 km, kuljettu matka 3,4 km ja aika 17.28. Sijoitus 16/44 ja eroa kärkeen 2.39. Olen positiivisesti yllättynyt sijoituksesta ja erosta kärkeen.

Kokemuksena karsinta oli kuitenkin antoisampi.

Kartta + reitti

Isompi kartta ilman reittiä järjestäjien sivuilla

WMOC2011 - Sprintin karsinta

Sprintin karsinta suunnistettiin Pecsin vanhassa kaupungissa. Kisa oli urallani ensimmäinen kaupunkisprintti kansainväliseen tyyliin. Edellispäivän mallisuunnistuksessa ei ollut umpikortteleita tai aita/porttisyheröitä. Lämmittelykartan, joita jaetaan lähtöviitoituksen varrella ja jotka sisältävät pienen karttapalan ja muutaman rastin, avulla sai vähän lisää kuvaa tulevasta.

Oletuksen ennen kisaa oli, että A-finaaliin pääsee 80 suunnistajaa, joten hyväksytty suoritus 81 kilpailijan joukossa riittäisi jatkoon. Vasta kisan jälkeen selvisi, että vain puolet pääsevät A-finaaliin ja loput pudotetaan B:hen. Onneksi en varmistellut vaan tein normaalin kisasuorituksen, joka riitti hyvin A-finaaliin.

Varustuksena oli suunnistuspaita, shortsit ja Jukolasta ostetut maastolenkkarit (nastarit oli kielletty). Lenkkari oli aika liukas sadekuuron kastelemilla mukula- ja liuskekivikaduilla, mutta onneksi sade taukosi ennen starttia ja tienpinnat alkoivat kuivumaan.

Lähdön hetki koitti. K-pisteelle oli 100 m matkaa, jolla ehti katsomaan radan ensimmäiset välit ja hakemaan hyvän juoksurytmin.




Lähtöviiva oli tässä.


K-1
Rasti muurin ulkopuolella. Kaksi tienristeystä ja muurin kulmasta muutaman katsojan edestä rastille.

1-2
Helppo rasti kadun varrella rakennuksen kulmassa. Kaksi vaihtoehtoa, joista oletan ratamestarin laskeneen ykköseltä takakautta lähtön nopeammaksi. Toteutan sen.

2-3
Edelleen helppo väli, jossa kaksi tasapäistä reitinvalintaa. Valitsen alakauttakierron, jotta saan vähän alamäkeä alkumatkan nousun rasitusta kompensoimaan. RAstilla katson vielä, että muurin saa leimata.

3-4
Lyhyt väli, toisella vilkaisulla oivallan, että rakennusten välistä pääsee. Rastilla kurkin, että minkä muurinkulman taakse lippu on laitettu.

4-5
Hetki pitää katsoa, että miten rastilta pääsee pois. Palaan takaisin ylös. Rasti on simppeli, kunhan laskee portit oikein.

5-6
Muutaman sekunnin mietintä reitinvalinnassa. Suora lähtö rastilta vie umpikujaan ja seuraava rasti on umpikorttelin keskellä. Kulkuväyliä pitää hetki hahmotella. Palaan rastilta takaisin tielle, oion puistokäytäviä pitkin ja samalla katsastan kielletyn alueen. Paluu tielle, kirkko vastassa erottuu hyvin, pihaportii löytyy hyvin. Kulku talojen välissä on kapea, katos onkin oviaukko. Rastilippu näkyy, mutta on puun juurella. Ahaa, kiveksi onkin merkitty kivikumpu, jonka päällä puu kasvaa.

6-7
Taas kinkkinen väli. Suoraan ei löydy sallittua reittiä, vasen kierto näyttää pitkältä, olen jo lähdössä takaisin tulosuuntaan, kun huomaan oikean kautta pääsevän porttien läpi. Alun porttien jälkeen helppoa toteutusta. Katson ysirastin ohi juostessani.

7-8
Kaksi tasavahan näköistä kiertoa, suoraan korttelin läpi ei pääse. Kierrän oikealta, joka ehkä on muutaman sekunnin hitaampi, kuitenkin.

8-9
Paluu omia jälkiä takaisin jo kurkatulle rastille. Ennen rastia pitää vielä varmistaa sallittu reitti. Rastilla vahti istumassa muurin päällä.

Rasti 9, kaivo

9-10
Taas hankalampaa. Takakierto on näyttää pitkältä. Oikealta tulee paljon puistosyheröä. Otan kierron vasemmalta portaita pitkin. Portaiden alapäässä varmistava vilkaisu. Rastia ei heti näy, vaan löytyy puskan takaa. Oikean puoleinen reitti olisi todennäköisesti ollut jonkin verran nopeampia. Kävin kisan jälkeen reitin katsomassa; oikean porttikäytävän löytäminen olisi ollut haastava. Vasen reitti oli varmempi vaikka hitaampi.

Ao. kartan puistoa. Rasti 95 oli vasen puu kaivon takana.

Yo. kartan puistoa.

10. rasti oli vasemmanpuoleinen kiviarina.

10-11
En heti oivalla tunnelia tornin takaa, vaikka se on esitelty, tosin eri asennossa, kisaoppaassa. Etsin sisäänkäyntejä muurista oikealta ja vasemmalta ja olen jo lähdössä takakierrolle, kun tajuan tunnelin tornin takaa. Selkeä väli, jonka purkamiseen hukkui jonkin verran aikaa.

11-12
Ensi katse hakee reittiä vasemmalta, mutta muuri jatkuu todella kauas. Paluu takaisin ja kierto oikealta näyttää mahdolliselta. Keskeltä löytyy lopulta reitti linnan ja tuomiokirkon pihan poikki, tunnelin, puistokäytävien ja kierreportaiden kautta. Haastava toteuttaa, mutta onnistuu lopulta sujuvasti.

Linnan ja tuomiokirkon väli.

12-13
Suoraan pääsee, kunhan on tarkkana. Oikaisen vielä sisäänkäyntikatoksen ali.

13-M
Seuraava rasti onkin jo viimeinen. Selvät vaihtoehdot, taitan ensimmäistä katua alas. Leima ja maaliin.

Suora matka oli 2,6 km, GPS kertoi kertymäksi 4,4 km. Aika 23.11. Sija 15/40.

Sprintin karsinta oli hieno kokemus ja elämys; hienoja paikkoja ja muutama äärimmäisen haastava rastiväli. Tälläisiä olisi mukava suunnistaa enemmän.

Katu kohti viimeistä rastia.

Kartta + reitti:

Alkuperäinen kartta

WMOC2011 - Sprintin mallisuunnistus

Matkapäivän kääntyessä iltaan aloitettiin kisaurakka. Sprintin mallisuunnistus (kartta) käytiin Pecsin keskustan eteläpuolella lähiössä. Alue oli varsin avonaista ja kartta selkeä. Mittakaavaan 1:4000 totuttelu kesti hetken. Kesken matkan tuli hetkeksi päänvaivaa, kun olimme niin myöhään liikkeellä, että järjestäjät alkoivat kerätä rasteja pois maastosta. Yht'äkkiä rasteilla olikin vain muovinauhat... Kiersin radan, johon oli otettu mukaan kaikki rastit. Saldona 2,2 km ja 13 minuuttia "hölkää"vauhdilla.

Osmopolitan?

Jollain kevään reissulla ehdoteltiin jonkin sortin nettipalstan pystyttämistä. Nyt, kun WMOC2011 on takana ja näpeissä polttelee kisareissumuisteloiden kirjaaminen, on aika kenties kypsä Osmopolitanille.