Karu putki SM-kisojen osalta jatkui viikonloppuna. Tai ainakin rima oli kykyjä korkeammalle asetettu.
Keskimatkan karsinta oli ennakkon ajateltuna rutiinihomma. Virheetön suoritus veisi A-finaaliin ilman erityistä rutistamista. Ja niinhän siinä kävikin. Muutama ylimääräinen sydämen lyönti kyllä irtosi, kun Vesku ajoi nelosrastille kahdella minuutilla kiinni. Puntit tasaantuivat sitten kutosella, jolle Vesku tempaisi parin minuutin kiemurat. Virhettä karsintaan mahtui noin 1,5 minuuttia ja finaalipaikka irtosi hyvällä marginaalilla. Itseluottamus ei karsinnasa kuitenkaan kohonnut, päin vastoin. Muut menivät kovempaa kuin kuvittelin.
Finaaliin hain hyökkäävää virettä, asennetta. 20 ja 30 sekunnin virheet kahdelle ensimmäiselle rastilla vesittivät kisan alun. Fyysinen rytmi oli kuitenkin hyvä. Kolmoselle lyhyt väli onnistui erinomaisesti ja nelonenkin osui suunnitellusti kohdalle. Nelosella näin kaksi minuuttia eteen lähteneen kaverin, mikä varmaankin vaikutti hätäiseen rastilta lähtöön ja puolittaiseen suunnitelmaan. Tiedostin rastivälin vaikeuden, mutta varmaa suunnitelmaa en malttanut tehdä. Rastiympyrässä aloitin rastinoton aivan oikessa paikassa, mutta en saanut maastoa ja karttakuvaa täsmäämään. Parin kymmenen sekunnin empimisen jälkeen laskeuduin rinteessä tarpeeksi alas ja suoraan rastille. Samalla leimaamaan tuli kaksi minuuttia perään lähtenyt pohjantähden kaveri.
Kuutoselle oli pitkä väli, johon tein kiertävän reitinvalinnan polkuja pitkin ja luottaen seurakavereiden kertomuksiin runsaista kartassa näkymättömistä riistapoluista. Ensimmäisessä ylämäessä hidas maapohja aiheutti epävarmuutta, mutta mäen päältä eteenpäin oli riistapolkuja hyvin hyödynnettävissä, käytännössä rastille saakka. Pohjantähti pysyi perässä eri reitinvalinnalla, joten reitinvalintani oli ihan ok.
Seiska otetiin porukassa. Kasivälillä kaveri ajautui liikaa vasemmalle, kun itse painelin suunnalla riistapolkuja pitkin. Väli meni sujuvasti, mutta kuusen oksa pyyhkäisi toista silmää sillä seurauksella, että piilolinssiin tuli pieni viilto. Vasemman silmän tarkkuus heikkeni jonkin verran vaikeuttaen kartanlukua. Rastilla oli jälleen muuta porukkaa ja hätäisesti katsoin lähtösuunnan oikeaksi ja säntäsin porukan perään ilman suunnitelmaa. Päädyin etsimään rastia liian aikaisin vasemmalta rinteestä. Sain itseni kiinni ja poimin rastin noin minuutin ajanhukkaa kärsineenä. 10 rasti, jota moni muu piti vaikeana ja piilotettuna, löytyi hyvin.
Pidempi väli, jonka päätin mennä suoraviivaisesti. Alas polulle ja mäkijonon ylitys huippujen välistä. Vahva ura johti mäen ylityksestä alas ja vastamäestä löytyi polku. Polulla tuli takaa kaveri todella kovaa ohi ja nappasin selästä vauhtiavun. Lueskelin kartasta kohteita peesissä roikkuessani. Suunta oli hyvä ja kohteet oikeat, joten oma rasti osui kohdalle. Samassa imussa kerättiin myös rasti 12. Seuraavalla myötälevälillä vauhti oli kovaa mutta suunta heikko. Ajauduimme lähes 100 metriä sivuun rastista. Rastilla pohjantähti ilmestyi taas lähituntumaan. Seuraavalle rastille vauhti pysyi kovana ja suunta huonona. Taimikossa olinpaikan selvittäminen vei tovin jos toisenkin ja noin minuutin virheen jälkeen löytyi toiseksi viimeinen rasti.
Viimeinen rasti löytyi uraa seuraamalla ja loppusuoran kuravellissä kannustuksen saattelemana maaliviiva tuli vastaan.
Keskimatkan 17. sija KS:n parhaana olisi voinut hyvällä suorituksella tyydyttää, mutta näin huonolla suorituksella se ei tyydytä. Suorituksen hallinnassa oli liian paljon puutteita.
SM-viesti. No, ensinnäkin kovasti arvelutti joukkueiden kokoonpanot. Ja eihän ne sitten kohdalleen osuneet. Mutta minkäs teet, kun näytöt on väliltä "all or nothing". Upeat juoksut toki viestissä Petteriltä ja Veskulta, varmaankin kauden parasta.
Oma tunnelma läsähti Jarnon hylkäyksen varmistuttua. Hetken aikaa oli jopa pelko päällä, että omaa vuoroaan juotuu odottamaan yhteislähtöön saakka, mutta onneksi järjestäjät eivät poistaneet kartta telineestä ja harjoituslenkille pääsi lähtemään "omalla" paikalla. Kisavauhtia ei kiinnostanut lähtä vetelemään, joten ajattelin katsella sykkeiden ja vauhdin suhdetta kevyellä puhtaalla suunnistuksella. Alku menikin mukavasti, kunnes nelosvälillä ojan yli hypätessä kuusenoksa pyyhkäisi piilolinssiä oikeassa silmässä. Hetken yritin asetella linssiä silmässä, mutta huomaisin linssin olevan täysin säleinä. Päätin kuitenkin jatkaa ulkoilua.
Erityisen mukavaa ei loppulenkkiä ollut kiertää yksisilmäisenä. Lohtua toivat jaloissa pyörineet joukkueet, jotka suunnistivat kisaa samaa vauhtia kuin minä ulkoilin eteenpäin. Lenkki tuli heitettyä ja maastokin oli paljon parempi kuin kuvittelin. Olisi ollut kiva juosta kisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti