Iltarastien helmiä, osa 1

Tilaisuuden tullen kannattaa käydä kuntsareilla vähän kauempanakin. Tällä kertaa ei tosin tarvinnut lähteä edes kovin kauas, kun tarjolla oli huippumaastoa iltarasteilla. Kotkan Suurivuori on yksi niistä maastoista, joiden päivämäärä tulee katsottua heti keväällä kuntsarikalenterian valmistuttua. Onneksi tällä kertaa järjestyi aikaa käydä vuorta kiertämässä. Hienoa maastoa riitti lähes viimeisille rasteille saakka ja ratakin oli sopivan haastava.

Kuva kaapattu Rannikkorastien Reittihärvelistä.

Mielenvirkistystä

Toisinaan tuttu lenkkipolku, jolta tuntee jokaisen kiven ja kannon, alkaa puuduttaa. Tai olo on niin väsynyt, ettei lenkkipolku edes houkuta. Yksi tapa saada lenkki aikaiseksi on vaihtaa maisemaa, käydä lenkillä jossain vieraassa paikassa. Tai jossain, missä ei ole vähään aikaan käynyt.

Alajalansuo kutsui noin vuoden tauon jälkeen. Ensin yhtenä iltana juoksemaan. Ja uudestaan eilen, vain saapaskävelylle. Olihan se virkistävää, päivän sateiden kosteuden noustessa usvana sammalikon pinnasta, auringon laskiessa ja kuun noustessa.