Kausi 2013 toi muutaman muutoksen; kausi määriteltiin uudestaan ja on nyt viikot 44-43 eli kausi vaihtuu loka-marraskuun vaihteessa. Toinen muutos oli, että harjoituspäiväkirja siirtyi My-O:hon. Mutta poimitaan tähän nyt tilastollisesti samoja asioita kuin ennenkin.
Harjoitusaikaa on kirjattu 384 tuntia.
Liikuttua matkaa 2687 km, josta juosten 889 km ja suunnistaen 583 km.
Suunnistusta on 92 kertaa.
Sairaana on oltu 17 päivää.
Ja mitä lukujen taakse kätkeytyy..? Ja mikä jäi päällimmäiseksi mieleen..?
No, ensinnäkin kokonaismäärä jäi noin 70 tuntia tavoitteesta. Mutta miksi? Suurin syy taitaa olla heinäkuussa tapahtunut muutto. Talon myynti alkoi olla selvää toukokuun lopulla. Jukolaan sain vielä pinnisteltyä jonkinlaisen harjoitusinnon, mutta kesäkuun loppu alkoi jo mennä talokauppojen ja muuton valmistelussa. Kainuun Rastiviikkolla oltiin mukana, mutta sen jälkeen 2 viikkoa oli vain tavaroiden kantamista. Muuton takarajana oli WMOC Italiassa, jonne lähdettiin ilman minkäänlaista virttelyä. Italia olikin sitten sellainen setti, josta palautuminen otti useamman viikon. Vasta syyskuun puolella alkoi olla merkkejä virkistymisestä. Niinpä SM-kisoista ohjelmaan mahtui vain yö-kisa. Nyt tuli siis kolmas kesä putkeen, kun treenit katkesivat pahasti.
My-O:n kisa-analyysien perusteella parhaat kisat osuivat kevätkaudelle. Paras kisa oli SM-sprintti, joka tosin tuli käytyä toipilaana. Parhaat rankipisteet tulivat SM-yöstä. Omana tuntemuksena kauen paras kisa olisi ollut KRV:n 2. päivä, mutta tuo kisa mureni yhteen yli 2 min virheeseen.
Kauden tavoitteiksi oli asetettu WMOC, Jukola ja Tiomila. WMOCissa sprintistä ei erityisen hyvä maku jäänyt suuhun, mutta sijoitus oli kuitenkin kohtuullinen 19. Pitkällä matkalla suoritus pysyi kasassa viimeisille kilometreille, mutta sitten tuli pieni herpaantuminen ja 5 minuutin virhe. Fyysisesti seinä tuli vastaan viimeistä edelisen kilometrin lähes 100 metrin nousussa. Pitkä matka oli fyysisesti todella raskas. Sijoitus pitkällä oli 23.
Jukolassa ja Tiomilassa osui minulla toinen osuus. Etenkin Jukolassa avaaja epäonnistui, joten molemmissa viesteissä osui kohdalleni haalarihommat ja joukkueen nosto. Tiomilassa osuus oli fysiikka painotteinen; nosto 199 -> 164. Jukolassa nosto oli 470 -> 305. Jukolassa loppuosuuden juoksupätkät olivat liikaa ja hyvä nousutahti tyrehtyi. Nostoista huolimatta ei täysin tyytyväinen voi suorituksiin olla.
Ensi vuodeksi taitaa ensi sijainen tavoite olla painon pudottaminen. Kilpailullisesti ensimmäisenä on mielessä haastaa nuorempia Tiomilan ja Jukolan paikoista. SM-kisoista tekniset kisat eli keskimatka, sprintti ja yö ovat tärkeimmät.
Ratamestarin tai valvojan tehtäviä ei ensi keälle ole tulossa, joten niiltä osin on mahdollista keskittyä olennaiseen eli harjoitteluun.
perjantai 1. marraskuuta 2013
torstai 3. tammikuuta 2013
Kausiyhteenveto 2012
Onkin vuosi vaihtunut ja koosteen paikka. Tehdään nyt samalla kaavalla kuin edellinenkin.
Merkintöjä kalenteriin kerty sattumalta saman verran kuin vuonna 2011 eli 435. Sairaspäiviä oli 32 ja hierontoja 9. Harjoitusmerkintöjä kertyi siis 394, tunteja 408 ja kilometrejä 2827. Suunnistuskertoja oli 75.
Merkittävää oli keuhkokuumeen sairastaminen kesäkuussa, mikä katkaisi 21 perättäisen suunnistetun Jukolan viestin putken. Kolme viikkoa meni kuumeessa ja seuraava kuukausi toipuessa lenkkeilykuntoon. Elokuu ja syyskuu menivät enemmän kuin tiiviisti SM-yön järjestelyissä, joten hyvään kilpailukuntoon ei enää kauden aikana päästy. Lähes koko vuoden lenkkeilyä häiritsi myös sitkeä jalkapohja/kantapäävaiva (plantaarifaskiitti?), joka alkoi talttua vasta syksyllä.
Kauden parhaaksi suoritukseksi jäi Tiomilan 5. osuus, jolla tuli seuran paras henkilökohtainen osuussija. Toki joukkue oli hylätty jo ensimmäisellä osuudella, mikä varmasti vaikutti joidenkin jäsenten suorituksiin. Ensimmäinen SM-erikoispitkä tuli myös läpäistyä. Syksyn SM-kisoista jäi käteen vain kohtuullinen keskimatkan karsinnan tulos, muut kisat olivat lähinnä mukana olon riemua/tuskaa.
Katseet on jo käännetty tulevaan kauteen ja varsin kokonaisvaltainen paketti on tullut koottua. Urheilulliset tähtäimet on asetettu veteraanien MM-kisojen, Jukolan ja Tiomilan kohdalle. SM-kisoista teknisemmät eli sprintti, keskimatja ja yö lienevät sopivimmat. Muun toiminnan tavoitteita ovat Nuorten Jukolan ratavalvonta, Pinjan valmentaminen sekä Utin ja Niivermäen karttojen kartoittaminen.
Harjoitustavoitteena on edelleen 450-500 vuositunnin määrä, juoksun lisääminen ja painon pudottaminen.
Merkintöjä kalenteriin kerty sattumalta saman verran kuin vuonna 2011 eli 435. Sairaspäiviä oli 32 ja hierontoja 9. Harjoitusmerkintöjä kertyi siis 394, tunteja 408 ja kilometrejä 2827. Suunnistuskertoja oli 75.
| Vuosi | Merkinnät | Tunnit | Kilometrit | Suunnistuskerrat | Sairaana |
| 2008 | 435 | 373 | 2380 | 87 | 13 |
| 2009 | 439 | 371 | 2970 | 81 | 14 |
| 2010 | 414 | 419 | 2989 | 81 | 26 |
| 2011 | 435 | 381 | 2828 | 91 | 17 |
| 2012 | 435 | 408 | 2827 | 75 | 32 |
Merkittävää oli keuhkokuumeen sairastaminen kesäkuussa, mikä katkaisi 21 perättäisen suunnistetun Jukolan viestin putken. Kolme viikkoa meni kuumeessa ja seuraava kuukausi toipuessa lenkkeilykuntoon. Elokuu ja syyskuu menivät enemmän kuin tiiviisti SM-yön järjestelyissä, joten hyvään kilpailukuntoon ei enää kauden aikana päästy. Lähes koko vuoden lenkkeilyä häiritsi myös sitkeä jalkapohja/kantapäävaiva (plantaarifaskiitti?), joka alkoi talttua vasta syksyllä.
Kauden parhaaksi suoritukseksi jäi Tiomilan 5. osuus, jolla tuli seuran paras henkilökohtainen osuussija. Toki joukkue oli hylätty jo ensimmäisellä osuudella, mikä varmasti vaikutti joidenkin jäsenten suorituksiin. Ensimmäinen SM-erikoispitkä tuli myös läpäistyä. Syksyn SM-kisoista jäi käteen vain kohtuullinen keskimatkan karsinnan tulos, muut kisat olivat lähinnä mukana olon riemua/tuskaa.
Katseet on jo käännetty tulevaan kauteen ja varsin kokonaisvaltainen paketti on tullut koottua. Urheilulliset tähtäimet on asetettu veteraanien MM-kisojen, Jukolan ja Tiomilan kohdalle. SM-kisoista teknisemmät eli sprintti, keskimatja ja yö lienevät sopivimmat. Muun toiminnan tavoitteita ovat Nuorten Jukolan ratavalvonta, Pinjan valmentaminen sekä Utin ja Niivermäen karttojen kartoittaminen.
Harjoitustavoitteena on edelleen 450-500 vuositunnin määrä, juoksun lisääminen ja painon pudottaminen.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Hiihtosuunnistusta kuntoilupohjalta
Minä mikään hiihtosuunnistaja ole. Mutta kivaahan sekin on, ei siitä mihinkään pääse. No, pakkasrajan tuntumassa se ei ole kivaa, mutta tänä talvena säät suosivat. Ja sydänhän ei tiedä millä sitä rasitetaan, joten mukaan vaan.
Ensin tietysti treeneihin. Kasrminmäellä oli pienellä alueella vaihteleva rata, kartanvaihdolla tuli kohtuullinen matkakin. Ja kahteen kertaan kiertäen tuli puolentoista tunnin lenkki. Johan siinä on harjoitusta.
Seuraavaksi lähiseudun kisoihin. Eli SM-pitkä Miehikkälässä. Tavoitteena kaksi tuntia ja omin voimin maaliin. Kellot pysähtyivät 1.35 kohdalla. Olin ylivoimaisesti viimeinen, mutta voitin itseni 25 minuutilla. Hyvin siis meni. Tässä lajissa totuus valkenee monesti vasta kotisohvalla. Tällä kertaa kakkosvälillä jäi suorin reitti huomaamatta... Pysähtelyä ja aprikointia oli tietysti mukana ja yksi (turha) kierto leveää uraa pitkin. Ja ensimmäistä kertaa meikäläisen hisu-uralla piti ottaa sukset pois jalasta ja nousta ylämäki juosten. Joka tapauksessa hyvä harjoitus, reilu puolitoista tuntia vk-sykkeillä.
(kartta on tulossa)
Am-kisat tupsahtivat kalenteriin kesken kaiken. Ei muuta kuin ilmoittautuminen sisään ja kaksi starttia yhteen päivään. Keli oli vaarallisen liukas, kelkkaurat olivat jäätyneet muotoonsa. Lanaahan ei kelkan perässä kannata vetää, tulisi urista turhan helppohiihtoiset. Ja meikäläisen massalla ei hanki vielä kantanut, kevyempiä kylläkin.
Sprintistä napsahti aluemestaruus. Virheitä tuli muutama. Kakkosvälillä ei maltti suunnitelmalliseen siirtymiseen leveälle uralle. Syherikössä tuli jonkin verran varmistavia pysähdyksiä. Ysille en uskaltanut yrittää kääntää suksia mutkaisella alamäkiuralla vaan vedin mutkan suoraksi hankeen, josta pois pääseminen vei tovin. Ja vielä rastiympyrässä käännyin väärälle uralle.
Keskimatkalle sää oli lämmennyt ja urat olivat hieman pehmentyneet. Toinen mestruus tuli, mutta jossiteltavaakin jäi. Edelleen. Kakkoselle takakierto, kolmoselle joko yksi risteys liian myöhään tai liian aikaisin. Kutosvälin ylämäki teki tiukkaa. Kasille halusin tulla yläkautta ja valitsin reitin sillä perusteella. Leveää uraa ei oltukaan ajettu (toisen reitinvalinnan leveä ura oli ajettu), joten alun ylämäen lisäksi tappiota tuli myös alamäessä. Ysille olisi ehkä ollut nopempi mennä mustaa tietä, mutta luistelubaana veti nautinnollisuudellaan puoleensa. Kympin ylämäessä tajunta hämärtyi ja mäen päällä piti hetki koota ajatuksia. Viimeisellä välillä keskittyminen petti ja suoran uran sijaan vetelin siksakkia.
Lumi-Toukolan houkutus pani ilmoittautumaan myös SM-keskimatkalle. Siitäpä tulikin rankin hisukokemus tähän mennessä. Nousua vajaan 10 km matkalla kertyi lähes 300 metriä. Kahden korkeimman mäen päällä piti nojata sauvoihin ja olla lukevinaan karttaa, vaikka reitti rastille oli selvä. Alkumatka sujui mukavasti. 4-5 väliä tuli pohdittua tovi jos toinenkin. Viitosen jälkeen joku järjestäjä kyseli mäen päällä luistosta. Vastasin että kyllä luistaa, kunhan joku vaan jaksaisi työntää... Seiskalla eteen kurvasi toinen Vapan veljeksistä ja hyppäsin junaan. Ennen kasia keskittyminen loppui taas kesken ja huomasin Vapankin pyörittelevän päätään. Päätin kääntyä takaisin ja lähtä pummaamaan eri suuntaan. Risteys kerrallaan rastikin löytyi. Viimeiset rastivälit sisälsivät pikkuvirheitä ja paljon varmistelua. Takatolppa oli tuloksena.
Lumi-Toukola Viertola-sarjassa oli mieluisampaa hisustamista. Tosin vimeisen ruudun lähtöpaikka ja toivoton ruuhka alkumatkasta, etenkin ykkösvälillä veivät aikaa. Muutama reitinvalinta oli ehkä väärä, mutta pääasia eli nautinto oli taas tarjolla. Esko ja Teemu nostivat joukkueen tuloslistan paremmalle puoliskolle.
Kehuttakoon vielä lopuksi Emitin TouchFree -leimausjärjestelmää. Todella hyvä systeemi hisuun.
Ja ihan viimeiseksi suosittelen hisua kaikille talviseksi virkistäytymismuodoksi.
Ensin tietysti treeneihin. Kasrminmäellä oli pienellä alueella vaihteleva rata, kartanvaihdolla tuli kohtuullinen matkakin. Ja kahteen kertaan kiertäen tuli puolentoista tunnin lenkki. Johan siinä on harjoitusta.
Seuraavaksi lähiseudun kisoihin. Eli SM-pitkä Miehikkälässä. Tavoitteena kaksi tuntia ja omin voimin maaliin. Kellot pysähtyivät 1.35 kohdalla. Olin ylivoimaisesti viimeinen, mutta voitin itseni 25 minuutilla. Hyvin siis meni. Tässä lajissa totuus valkenee monesti vasta kotisohvalla. Tällä kertaa kakkosvälillä jäi suorin reitti huomaamatta... Pysähtelyä ja aprikointia oli tietysti mukana ja yksi (turha) kierto leveää uraa pitkin. Ja ensimmäistä kertaa meikäläisen hisu-uralla piti ottaa sukset pois jalasta ja nousta ylämäki juosten. Joka tapauksessa hyvä harjoitus, reilu puolitoista tuntia vk-sykkeillä.
(kartta on tulossa)
Am-kisat tupsahtivat kalenteriin kesken kaiken. Ei muuta kuin ilmoittautuminen sisään ja kaksi starttia yhteen päivään. Keli oli vaarallisen liukas, kelkkaurat olivat jäätyneet muotoonsa. Lanaahan ei kelkan perässä kannata vetää, tulisi urista turhan helppohiihtoiset. Ja meikäläisen massalla ei hanki vielä kantanut, kevyempiä kylläkin.
Sprintistä napsahti aluemestaruus. Virheitä tuli muutama. Kakkosvälillä ei maltti suunnitelmalliseen siirtymiseen leveälle uralle. Syherikössä tuli jonkin verran varmistavia pysähdyksiä. Ysille en uskaltanut yrittää kääntää suksia mutkaisella alamäkiuralla vaan vedin mutkan suoraksi hankeen, josta pois pääseminen vei tovin. Ja vielä rastiympyrässä käännyin väärälle uralle.
Keskimatkalle sää oli lämmennyt ja urat olivat hieman pehmentyneet. Toinen mestruus tuli, mutta jossiteltavaakin jäi. Edelleen. Kakkoselle takakierto, kolmoselle joko yksi risteys liian myöhään tai liian aikaisin. Kutosvälin ylämäki teki tiukkaa. Kasille halusin tulla yläkautta ja valitsin reitin sillä perusteella. Leveää uraa ei oltukaan ajettu (toisen reitinvalinnan leveä ura oli ajettu), joten alun ylämäen lisäksi tappiota tuli myös alamäessä. Ysille olisi ehkä ollut nopempi mennä mustaa tietä, mutta luistelubaana veti nautinnollisuudellaan puoleensa. Kympin ylämäessä tajunta hämärtyi ja mäen päällä piti hetki koota ajatuksia. Viimeisellä välillä keskittyminen petti ja suoran uran sijaan vetelin siksakkia.
Lumi-Toukolan houkutus pani ilmoittautumaan myös SM-keskimatkalle. Siitäpä tulikin rankin hisukokemus tähän mennessä. Nousua vajaan 10 km matkalla kertyi lähes 300 metriä. Kahden korkeimman mäen päällä piti nojata sauvoihin ja olla lukevinaan karttaa, vaikka reitti rastille oli selvä. Alkumatka sujui mukavasti. 4-5 väliä tuli pohdittua tovi jos toinenkin. Viitosen jälkeen joku järjestäjä kyseli mäen päällä luistosta. Vastasin että kyllä luistaa, kunhan joku vaan jaksaisi työntää... Seiskalla eteen kurvasi toinen Vapan veljeksistä ja hyppäsin junaan. Ennen kasia keskittyminen loppui taas kesken ja huomasin Vapankin pyörittelevän päätään. Päätin kääntyä takaisin ja lähtä pummaamaan eri suuntaan. Risteys kerrallaan rastikin löytyi. Viimeiset rastivälit sisälsivät pikkuvirheitä ja paljon varmistelua. Takatolppa oli tuloksena.
Lumi-Toukola Viertola-sarjassa oli mieluisampaa hisustamista. Tosin vimeisen ruudun lähtöpaikka ja toivoton ruuhka alkumatkasta, etenkin ykkösvälillä veivät aikaa. Muutama reitinvalinta oli ehkä väärä, mutta pääasia eli nautinto oli taas tarjolla. Esko ja Teemu nostivat joukkueen tuloslistan paremmalle puoliskolle.
Kehuttakoon vielä lopuksi Emitin TouchFree -leimausjärjestelmää. Todella hyvä systeemi hisuun.
Ja ihan viimeiseksi suosittelen hisua kaikille talviseksi virkistäytymismuodoksi.
tiistai 10. tammikuuta 2012
Vuosikatsaus 2011
Vuosi vaihtui taas. Miten se kuluukin nykyään niin nopeasti? Tässä koottuna tilastot ja muistikuvat kuluneesta suunnistusvuodesta.
Viimeiset neljä vuotta:
Tilastot
Merkintöjä harjoituskalenteriin kertyi 435, joista 17 sairaspäivää ja 13 hierontaa. Harjoitusmerkintöjä tuli siis 405. Harjoitustunteja kertyi 381 ja kilometrejä 2828. Suunnistuskertoja oli 91.
Yhteenvetona voidaan todeta, että harjoitusmäärä putosi 10%. Tarkoitus oli päästä vähintään samaan kuin edellisenä vuonna, mutta alkukesän mykoplasma ja viimeistään ensilumenleirin väliin jättäminen sinetöivät harjoitusmäärän. Mykoplasma ei suoraan näy sairaspäivissä, koska kevennettyä/lyhennettyä harjoitusta tuli jonkin verran tehtyä. Suunnistusmäärä on hyvä, mihin on Kouvolan Suunnistajien tiivillä harjoitusohjelmalla iso merkitys. Vuoden aikana mukaan tuli myös säännölliset käynnit hierojalla, mikä osaltaan pudotti tuntimäärää mutta oli kokonaisuuden kannalta hyvä ratkaisu.
Tunnelmat
Viime vuosi toi paljon uusia kuvioita. Kouvolan Suunnistajien kautta harjoitustarjonta parantui, kilpailu viestipaikoista koveni ja uusia mahdollisuuksia avautui. Myös siirtyminen veteraanisarjaan osui kohdalle. 20 suunnistusvuoden jälkeen alkoi kansainvälinen suunnistusura keväällä Tiomilassa Ruotsissa ja jatkui keskikesällä Unkarissa veteraanien MM-kisoissa. Kotimaan kisat jäivät aikalailla vähiin. SM-keskimatkan ja -yön suoritusten siivittämänä tuloksena oli rankissa 1 luokka. AM-kisoista tuli menestystä, mutta SM-kisoissa ei suorituksen hallinta riittänyt kymppisakkiin ja erikoispitkä ja pitkä jäivät sairastumisten takia väliin kokonaan.
Oivallukset
Unkarissa käydyt sprinttikilpailut olivat hieno kokemus jo sinänsä. Se, että sprintissä menestyin paremmin kuin pitkällä matkalla tuli yllätyksenä. Ilmeisesti suunnistustekniikan korostuminen oli minulle osuvaa. SM-sprintti tulee olemaan ohjelmassa ensi keväänä.
Mykoplasman vaivatessa kuntoa tuli haettua lyhyillä, alle puolen tunnin, maksimivauhtisilla suunnistussuorituksilla. Tälläinen harjoittelu toi olosuhteisiin nähden hyvän tuloksen. Sovellsin samaa myös syksyllä ennen SM-kisoja.
Tavoitteet vuodelle 2012
1. Paikka KS:n Jukolan 1. joukkueeseen
2. SM-kisoissa 10 sakkiin
Tavoitteisiin koetetaan päästä a) treenamalla (tehokkaasti, juoksumäärää lisäämällä) ja b) painoa pudottamalla. Yhtenä osana on tuleva silmäleikkaus, toivottavasti. Harjoitusmäärätavoitteena voisi olla 450 tuntia / 9 tuntia viikossa.
torstai 20. lokakuuta 2011
SM-yö
lauantai 8. lokakuuta 2011
tiistai 20. syyskuuta 2011
Jälkipolville ei mitään kerrottavaa
Karu putki SM-kisojen osalta jatkui viikonloppuna. Tai ainakin rima oli kykyjä korkeammalle asetettu.
Keskimatkan karsinta oli ennakkon ajateltuna rutiinihomma. Virheetön suoritus veisi A-finaaliin ilman erityistä rutistamista. Ja niinhän siinä kävikin. Muutama ylimääräinen sydämen lyönti kyllä irtosi, kun Vesku ajoi nelosrastille kahdella minuutilla kiinni. Puntit tasaantuivat sitten kutosella, jolle Vesku tempaisi parin minuutin kiemurat. Virhettä karsintaan mahtui noin 1,5 minuuttia ja finaalipaikka irtosi hyvällä marginaalilla. Itseluottamus ei karsinnasa kuitenkaan kohonnut, päin vastoin. Muut menivät kovempaa kuin kuvittelin.
Finaaliin hain hyökkäävää virettä, asennetta. 20 ja 30 sekunnin virheet kahdelle ensimmäiselle rastilla vesittivät kisan alun. Fyysinen rytmi oli kuitenkin hyvä. Kolmoselle lyhyt väli onnistui erinomaisesti ja nelonenkin osui suunnitellusti kohdalle. Nelosella näin kaksi minuuttia eteen lähteneen kaverin, mikä varmaankin vaikutti hätäiseen rastilta lähtöön ja puolittaiseen suunnitelmaan. Tiedostin rastivälin vaikeuden, mutta varmaa suunnitelmaa en malttanut tehdä. Rastiympyrässä aloitin rastinoton aivan oikessa paikassa, mutta en saanut maastoa ja karttakuvaa täsmäämään. Parin kymmenen sekunnin empimisen jälkeen laskeuduin rinteessä tarpeeksi alas ja suoraan rastille. Samalla leimaamaan tuli kaksi minuuttia perään lähtenyt pohjantähden kaveri.
Kuutoselle oli pitkä väli, johon tein kiertävän reitinvalinnan polkuja pitkin ja luottaen seurakavereiden kertomuksiin runsaista kartassa näkymättömistä riistapoluista. Ensimmäisessä ylämäessä hidas maapohja aiheutti epävarmuutta, mutta mäen päältä eteenpäin oli riistapolkuja hyvin hyödynnettävissä, käytännössä rastille saakka. Pohjantähti pysyi perässä eri reitinvalinnalla, joten reitinvalintani oli ihan ok.
Seiska otetiin porukassa. Kasivälillä kaveri ajautui liikaa vasemmalle, kun itse painelin suunnalla riistapolkuja pitkin. Väli meni sujuvasti, mutta kuusen oksa pyyhkäisi toista silmää sillä seurauksella, että piilolinssiin tuli pieni viilto. Vasemman silmän tarkkuus heikkeni jonkin verran vaikeuttaen kartanlukua. Rastilla oli jälleen muuta porukkaa ja hätäisesti katsoin lähtösuunnan oikeaksi ja säntäsin porukan perään ilman suunnitelmaa. Päädyin etsimään rastia liian aikaisin vasemmalta rinteestä. Sain itseni kiinni ja poimin rastin noin minuutin ajanhukkaa kärsineenä. 10 rasti, jota moni muu piti vaikeana ja piilotettuna, löytyi hyvin.
Pidempi väli, jonka päätin mennä suoraviivaisesti. Alas polulle ja mäkijonon ylitys huippujen välistä. Vahva ura johti mäen ylityksestä alas ja vastamäestä löytyi polku. Polulla tuli takaa kaveri todella kovaa ohi ja nappasin selästä vauhtiavun. Lueskelin kartasta kohteita peesissä roikkuessani. Suunta oli hyvä ja kohteet oikeat, joten oma rasti osui kohdalle. Samassa imussa kerättiin myös rasti 12. Seuraavalla myötälevälillä vauhti oli kovaa mutta suunta heikko. Ajauduimme lähes 100 metriä sivuun rastista. Rastilla pohjantähti ilmestyi taas lähituntumaan. Seuraavalle rastille vauhti pysyi kovana ja suunta huonona. Taimikossa olinpaikan selvittäminen vei tovin jos toisenkin ja noin minuutin virheen jälkeen löytyi toiseksi viimeinen rasti.
Viimeinen rasti löytyi uraa seuraamalla ja loppusuoran kuravellissä kannustuksen saattelemana maaliviiva tuli vastaan.
Keskimatkan 17. sija KS:n parhaana olisi voinut hyvällä suorituksella tyydyttää, mutta näin huonolla suorituksella se ei tyydytä. Suorituksen hallinnassa oli liian paljon puutteita.
SM-viesti. No, ensinnäkin kovasti arvelutti joukkueiden kokoonpanot. Ja eihän ne sitten kohdalleen osuneet. Mutta minkäs teet, kun näytöt on väliltä "all or nothing". Upeat juoksut toki viestissä Petteriltä ja Veskulta, varmaankin kauden parasta.
Oma tunnelma läsähti Jarnon hylkäyksen varmistuttua. Hetken aikaa oli jopa pelko päällä, että omaa vuoroaan juotuu odottamaan yhteislähtöön saakka, mutta onneksi järjestäjät eivät poistaneet kartta telineestä ja harjoituslenkille pääsi lähtemään "omalla" paikalla. Kisavauhtia ei kiinnostanut lähtä vetelemään, joten ajattelin katsella sykkeiden ja vauhdin suhdetta kevyellä puhtaalla suunnistuksella. Alku menikin mukavasti, kunnes nelosvälillä ojan yli hypätessä kuusenoksa pyyhkäisi piilolinssiä oikeassa silmässä. Hetken yritin asetella linssiä silmässä, mutta huomaisin linssin olevan täysin säleinä. Päätin kuitenkin jatkaa ulkoilua.
Erityisen mukavaa ei loppulenkkiä ollut kiertää yksisilmäisenä. Lohtua toivat jaloissa pyörineet joukkueet, jotka suunnistivat kisaa samaa vauhtia kuin minä ulkoilin eteenpäin. Lenkki tuli heitettyä ja maastokin oli paljon parempi kuin kuvittelin. Olisi ollut kiva juosta kisaa.
Keskimatkan karsinta oli ennakkon ajateltuna rutiinihomma. Virheetön suoritus veisi A-finaaliin ilman erityistä rutistamista. Ja niinhän siinä kävikin. Muutama ylimääräinen sydämen lyönti kyllä irtosi, kun Vesku ajoi nelosrastille kahdella minuutilla kiinni. Puntit tasaantuivat sitten kutosella, jolle Vesku tempaisi parin minuutin kiemurat. Virhettä karsintaan mahtui noin 1,5 minuuttia ja finaalipaikka irtosi hyvällä marginaalilla. Itseluottamus ei karsinnasa kuitenkaan kohonnut, päin vastoin. Muut menivät kovempaa kuin kuvittelin.
Finaaliin hain hyökkäävää virettä, asennetta. 20 ja 30 sekunnin virheet kahdelle ensimmäiselle rastilla vesittivät kisan alun. Fyysinen rytmi oli kuitenkin hyvä. Kolmoselle lyhyt väli onnistui erinomaisesti ja nelonenkin osui suunnitellusti kohdalle. Nelosella näin kaksi minuuttia eteen lähteneen kaverin, mikä varmaankin vaikutti hätäiseen rastilta lähtöön ja puolittaiseen suunnitelmaan. Tiedostin rastivälin vaikeuden, mutta varmaa suunnitelmaa en malttanut tehdä. Rastiympyrässä aloitin rastinoton aivan oikessa paikassa, mutta en saanut maastoa ja karttakuvaa täsmäämään. Parin kymmenen sekunnin empimisen jälkeen laskeuduin rinteessä tarpeeksi alas ja suoraan rastille. Samalla leimaamaan tuli kaksi minuuttia perään lähtenyt pohjantähden kaveri.
Kuutoselle oli pitkä väli, johon tein kiertävän reitinvalinnan polkuja pitkin ja luottaen seurakavereiden kertomuksiin runsaista kartassa näkymättömistä riistapoluista. Ensimmäisessä ylämäessä hidas maapohja aiheutti epävarmuutta, mutta mäen päältä eteenpäin oli riistapolkuja hyvin hyödynnettävissä, käytännössä rastille saakka. Pohjantähti pysyi perässä eri reitinvalinnalla, joten reitinvalintani oli ihan ok.
Seiska otetiin porukassa. Kasivälillä kaveri ajautui liikaa vasemmalle, kun itse painelin suunnalla riistapolkuja pitkin. Väli meni sujuvasti, mutta kuusen oksa pyyhkäisi toista silmää sillä seurauksella, että piilolinssiin tuli pieni viilto. Vasemman silmän tarkkuus heikkeni jonkin verran vaikeuttaen kartanlukua. Rastilla oli jälleen muuta porukkaa ja hätäisesti katsoin lähtösuunnan oikeaksi ja säntäsin porukan perään ilman suunnitelmaa. Päädyin etsimään rastia liian aikaisin vasemmalta rinteestä. Sain itseni kiinni ja poimin rastin noin minuutin ajanhukkaa kärsineenä. 10 rasti, jota moni muu piti vaikeana ja piilotettuna, löytyi hyvin.
Pidempi väli, jonka päätin mennä suoraviivaisesti. Alas polulle ja mäkijonon ylitys huippujen välistä. Vahva ura johti mäen ylityksestä alas ja vastamäestä löytyi polku. Polulla tuli takaa kaveri todella kovaa ohi ja nappasin selästä vauhtiavun. Lueskelin kartasta kohteita peesissä roikkuessani. Suunta oli hyvä ja kohteet oikeat, joten oma rasti osui kohdalle. Samassa imussa kerättiin myös rasti 12. Seuraavalla myötälevälillä vauhti oli kovaa mutta suunta heikko. Ajauduimme lähes 100 metriä sivuun rastista. Rastilla pohjantähti ilmestyi taas lähituntumaan. Seuraavalle rastille vauhti pysyi kovana ja suunta huonona. Taimikossa olinpaikan selvittäminen vei tovin jos toisenkin ja noin minuutin virheen jälkeen löytyi toiseksi viimeinen rasti.
Viimeinen rasti löytyi uraa seuraamalla ja loppusuoran kuravellissä kannustuksen saattelemana maaliviiva tuli vastaan.
Keskimatkan 17. sija KS:n parhaana olisi voinut hyvällä suorituksella tyydyttää, mutta näin huonolla suorituksella se ei tyydytä. Suorituksen hallinnassa oli liian paljon puutteita.
SM-viesti. No, ensinnäkin kovasti arvelutti joukkueiden kokoonpanot. Ja eihän ne sitten kohdalleen osuneet. Mutta minkäs teet, kun näytöt on väliltä "all or nothing". Upeat juoksut toki viestissä Petteriltä ja Veskulta, varmaankin kauden parasta.
Oma tunnelma läsähti Jarnon hylkäyksen varmistuttua. Hetken aikaa oli jopa pelko päällä, että omaa vuoroaan juotuu odottamaan yhteislähtöön saakka, mutta onneksi järjestäjät eivät poistaneet kartta telineestä ja harjoituslenkille pääsi lähtemään "omalla" paikalla. Kisavauhtia ei kiinnostanut lähtä vetelemään, joten ajattelin katsella sykkeiden ja vauhdin suhdetta kevyellä puhtaalla suunnistuksella. Alku menikin mukavasti, kunnes nelosvälillä ojan yli hypätessä kuusenoksa pyyhkäisi piilolinssiä oikeassa silmässä. Hetken yritin asetella linssiä silmässä, mutta huomaisin linssin olevan täysin säleinä. Päätin kuitenkin jatkaa ulkoilua.
Erityisen mukavaa ei loppulenkkiä ollut kiertää yksisilmäisenä. Lohtua toivat jaloissa pyörineet joukkueet, jotka suunnistivat kisaa samaa vauhtia kuin minä ulkoilin eteenpäin. Lenkki tuli heitettyä ja maastokin oli paljon parempi kuin kuvittelin. Olisi ollut kiva juosta kisaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)