Vanha kartta oli suppeasta alueesta, ja siitäkin oli osaa käytetty jo ensimmäisessä karsinnassa. Ja toisella puolella oli vastassa vapaasti käytettävissä ollut harjoitusmaasto. Ajatukseksi muodostuikin, että osittain tullan käyttämään karsintakisan maastoa. Maastossa olisi myös pari jyrkkää mäkeä, joita hyödyntäen olisi mahdollista laatia pitkiä reitinvalintavälejä. Myös suppanotkoja oli paljon tarjolla. Lisaäksi kilpailuohjeet kertoivat maaston olevan juostavuudeltaan ja näkyvyydeltään hvyä. Ennakkotiedot olivat siis varsin kattavat eikä suuremmille yllätyksille jäänyt juurikaan tilaa.
Lähtö sijaitsi taas 100 metriä kilpailukeskusta ylempänä ja päivä oli kuuma. Niinpä siirtyminen lähtöön tapahtui kävellen. Myös kovasta ja mäkisestä maastosta ärtyneet kantapäät puolsivat verryttelyn väliin jättämistä.
Hellekeli, +35 astetta, ei sinänsä pelottanut, olihan viime vuoden Fin5:llä vastaavat lämpötilat. Tiesin, että kestän hellettä siinä missä muutkin. Ehkä jopa paremmin. Lisäksi kisa käytäisiin 300-400 m korkeudessa, missä lämpötila olisi muutaman asteen vähemmän.. Myöskään ilma metsässä ei lämmennyt nopeasti, kun puiden latvukset peittivät tehokkaasti auringon säteilyn pääsen metsän sisään. Kokonaisuus kuitenkin arvelutti sen verran, että lähdin suunnistmaan rataa rasti kerrallaan.
K-1
Ykkönen sijaitsi rinteessä, johon olin sen kuvitellutkin. Väli oli hyvä sisäänajo kisaan. K-pisteeltä vasenta polkua, polunhaarasta alas rinteeseen ja keltaisten aukkojen hahmottuessa irti polusta ja aukon takalaidalle. Mutta suppaa ei näy, eikä lippuakaan. Pieni päänpyörittely paljastaa painauman enemmänkin aukon etelä- kuin kaakkoisreunalla. Siellähän se rastikin on.
1-2
Rinne väli, rasti on samassa tasossa ykkösen kanssa. Kaksi suppanotkoa matkalla ja yläpuolinen aukko ehkä erottuu ja antaa varmuutta rastinottoon. Kaikki täsmää ja rasti löytyy. Mukavan haasteellinen alku.
2-3
Ylämäki, vähän selvää luettavaa ennen isoja suppia ja tietä. Tien jälkeen polkua ja vihreän reuaa rastille. Ylämäessä varmistelen suuntaa kompassista, isot supat erottuvat hyvin ja tulen suppien välistä tielle. Polku osuu hyvin alle ja tiheikön reuna näkyy kauas. Oravapolkurasti.
3-4
Ratamestarin possuvälit alkavat. Polkuja pitkin pääsee miltei perille, mutta käyrää on edessä. Tulen alkumatkan rinteessä tavoitellen heikko polkua, jota en koskaan tapaa. vaan tupsahdan isolle polulle. Mutkasta oikea pikkupolku ja ylämäkeen. Ajattelen vähän säästeleväni, mutta huomaan kaksi minuuttia eteen lähteneen tsekin paidan vilkkuvan edessä. En huomaa, että rastille ssakkaa pääsee heikkoa polkua vaan nousen metsän puolella. Saan tsekin lähes kiinni rastille.
4-5
Rastiväli, jollaisia olen odottanut koko viikon; suppanotkoa pitkittäin. Ensin rinteessä tasossa, notkon ylitys turhaa laskua ja nousua välttäen ensimmäisestä satulasta, jossa ohitan tsekin ajatellen, että olin parempi karsinnoissa, joten turha jäädä passailemaan. Jatkamme rinnettä pitkin kohti rastia. Laskeudumme polulle 100 m ennen rastia. Uurre näkyy, mutta rastin kohtaa pitää vähän kurkkia. Rastilla letkaan tarttuu kolmas kaveri.
5-6
Ylämäkeä, juomapiste ja polkua pitkin takakautta rastille. Kuuman sään vuoksi suuntaan juomaan, vaikka se vähän viekin pois suoralta reitiltä. Maksanee itsensä takaisin kisan aikana. Rastinotto on helppo polunhaaran kohdalta. Kolmas kaveri letkasta on jo pudonnut.
6-7
Taas rinneväli, tähänhän on ladattu haastetta enemmän kuin karsintoihin yhteensä. Taso haltuun ja pikkuaukoista varmistukset. Suppa ja rasti ovat kohdallaan.
7-8
Suunnitelmana ylittää tie, suunnata suppien välistä polulle, mäki alas jo kerran juostua isoa polkua ja tutuista polun haaroista kohti rastia. Vihreää väistäen tielle ja tasoa eteenpäin. Polkua ei heti tule. Viimein törmään polkuu, mutta sen suunta on väärä. Sekunnin pohdinnan jälkeen pääsen kartalle ja suuntaan vasemmalle. Tsekki kuittaa edelle. Tulin tien jälkeen liikaa oikealle. Virhettä noin 30 sekuntia.
Polulla on hyvää aikaa koota ajatukset, kelata tsekki kiinni, vaikka hän yrittää edelle polun mutkan oikoen. Vilkaisen jo seuraavakin väliä, jossa ylitetään rataspekulaatioissa noteeraamani suuret mäet. Ei näyttäisi olevankuin yksi järkevä reitti tarjolla.
Polun mutkassa tähyän pikkupolkujen haaroja. Porukkaa menee ja tulee. Tuosta kaarsin neloselle, joten nyt seuraavasta. Heikkon polun haara on selvä, rasti tulee väkisin vastaan. Etsin vaihtoehtoisia reittejä seuraavalle välille niitä kuitenkaan löytämättä.
8-9
Vuoristorataa karsinnan maaston puolelle. Polku johdattaa suoraan kohti rastia ja ylämäki sujunee polkua pitkin hyvin. Nousuja ei voi järkevästi välttää, joten päätän ylittää ensimmäisen laen suoraviivaisesti polkuja hyödyntäen. Tsekki lähtee rastilta eri suuntaan. Yritän juosta ylämäkeen, mutta enemmän tulee kävelyaskelia. Osun hyvin polun mutkaan, jatkan polulle aitauksen viereen ja käännyn vasemmalle kohti aitauksen eteläkulmaa. Kulmassa tsekki pyyhkäisee editseni, on näköjään tullut rinteen suunnalla ja oli aavistuksen nopeampi. Aitauksen kulmalta alamäkeen. Alamäessä sotkeudun pari kertaa vanhaan aitaan, kun yritän pysyä nenän päällä. Lopulta pudottaudun notkoon, jossa aluskasvillisuus tihenee ennen tietä. Tiellä totean olevani 100 metriä polunhaaraa etelämpänä. Korjaan tilanteen tiellä mäen nokkaa ja pusikkoa välttäen, kun tsekki pyyhkäisee suoraan tien yli. Samalla joku keltapaitainen kaveri ylittää myös tien, olisiko lynxiläisiä. Käännyn polulle ja lähden juoksunomaisin askelin ylämäkeen. Etuvasemmalla viereisellä polulla ojan takana näkyy kaksi tuttua paitaa. Pohdiskelen, että ovatkohan ihan tarkkaan kartalla. Lopulta miehet suuntaavat ojan yli ja nousevat polulle taakseni. Terävimmän kinkaman sallin itseni kävellä ja jään letkan hännille. Samalla kurkkaan keltapaitaisen numerosta, että hän on nelikymppisissä. Mäki tasaantuu lopulta, kokoan keskittymisen rastinottoon. Polkujen ylitykset ja aukkoa peilaten hahmotan rastiuurteen. Muut painelevat oikealle, menköön. Otan rastilla nopean leiman, jotten paljasta sen sijaintia. Toivottavasti SI:n piippaus ei kuulu.
9-10
Supan ylitys polun haaraan ja suppanotkon jälkeen notkon reunaa alas rastille. Keltapaita on taas edessä, olikohan hänellä rastia ollenkaan. Teen kuitenkin omaa suoritusta vaikka kaveri lopulta tuleekin samalle rastille. Kaveri katsoo numeroni.
10-11
Rasti on rinteessä, joka karsinnassa tultiin toiseen suuntaan. Suunnitelma on olematon, karttaa lukien ja keltaista paitaa tähyten päädyn rastinottoetäisyydelle. Kaikki merkit viittavat siihen, että rasti on taas molemmilla sama, joten suuntaan paidan perässä rinteeseen ja vain varmistelen kohteita kartalta. Lippu löytyy.
11-12
Juomapiste ja ylämäki. Suuntaan polkuja pitkin juomapisteelle ja juodessani laadin suunnitelman rastinottoon. Ylämäki huolellisesti, ettei rinne vie mukanaan vasemmalle. Polusta yli supan reunaan. Rinteessä kuhisee, taitaa olla rasti siellä. Muutaman askeleen päästä nenä ja rastikin erottuvat.
12-13
Ensin supan kierto takaisin polulle ja polun risteyksestä ylös tasanteelle. Rinnettä peilaten rastin pitäisi tulla vastaan. Polulla tapautan kävelevää, juomareppua kantavaa vanhempaa miestä olalle ja kannustan eteenpäin. Puuskutuksen tahti takana kiihtyykin. Polun jälkeen tasanne on aavistuksen peitteinen, mutta hyvä kulku-urat löytyvät. Rastinotko on taas selvä.
13-14
Suppien välistä, rinnettä pitkin polun yli ja suppien väliin. Polku on tulevinaan myöhään, mutta rastisatula on taas selvä.
14-15
Kinkkisen näköinen rasti, rastinotto askarruttaa. Lopulta päädyn ottamaan rinnettä pitkin polun mutkasta. Edeltävä notko lienee luettavissa. Alkumatka rinteitä luovien. Suunnittelen siirtyväni suppien vasemmalle puolelle toisen supan jälkeen, mutta ura vetää vaihtamaan puolta jo ensimmäisestä satulasta. Rastia ennen tuttu keltainen paita kiilaa taas edelle. Väli sujuu suunnitellusti, viimeinen rinne on todella avoin eikä aluskasvillisuutta ole ollenkaan.
15-16
Tosi vaikean näköinen väli. Satavarmoje kiinnekohtia sekä korkeuseroja on hankala hahmottaa, joten menen välin pienissä paloissa. Keltapaita katoaa alas vasemmalle, mutta pidän oman pääni. Palaan omia jälkiä polun mutkaan, ensimmäinen notko, polku, toinen notko, kolmas notko, jossa ohitan rastin. Nenää kiertäessä tulee polku ja havitsen tiheikön. Käännän tiheikön alapuolella, ohitan supat ja tulen polulle. Polun mutkasta nousen nenälle ja rasti, sekä keltapaita, näkyvät alapuolella.
16-17
Ylämäki. Päen päällä pääsee rastille polkuja pitkin joko vasemmalta tai oikealta. Arvioin oikean vähän lyhyemmäksi ja polut tiheikössä auki juostuiksi. Ylämäessä kävellessäni vilkaisen taakseni, tuttu tsekkipaita saapuu juuri rastille. On ehkä minuutin perässä. Polku tiheikössä on aika heikko ja vähän jännittää pienemmän polun tilanne. Polku löytyy, mutta uraa ei ole. Piikipensaista pitää vähän väistellä. Onneksi tiheikköä ei ole paljon. Tähystelen supan reunaa uurretta etsien. Ei oikein hahmotu. Lopulta uurre näkyy, ja rastikin löytyy. Väsy painaa jo selvästi.
17-18
Taas supikkoa pitkittäin. Oikealta pääsi kuitenkin polkuja ja tasamaata hyödyntäen välttämään rinteet. Tarkoitus oli menna tasaista rinnesupan länsipuolelta, mutta kiersin sen kuitenkin polkua itäpuolelta. Jeeppi tulee vastaan, ovatkohan ensiapupartiossa.Maasto oli avointa ja näkyvyys hyvä. Rasti tuli suoraan vastaan.
18-19
Taas pientä reitinvalintaa tarjolla. Katson rastinoton olevan selvempi vasemmalta puolelta mutta en huomaa heikkoa polkua rastiympyrässä. Nousen juomapisteelle ja juon hartaasti. Jatkan polkuja pitkin, juoksen, mutta matka ei enää juuri etene. Kuusikymppiset miehet painavat polusta yli metsä ryskyten. Ja nelikymppiset naiset tulevat polulla vastaan kevyellä kauriin askelella. Polun haarasta suuntaan kohti rastia, polun ylityksessä olen hahmottavinani tiheiköt. Kuitenkin on vähän epävarma olo. Taimikko peittää taas rinteen muotoja eikä suppapainannetta näy. Käännän vasemmalle ja törmään polkuun. Okei, olen yläpuolella. Palaan rinteeseen ja pian suppa onkin alapuolella. Selviän alle minuutin virheellä.
19-20
Rastit vähenevät. Nenä-notko-nenä-notko. Juomapistekin olisi lähellä, mutta uskon jaksavani jo maaliin. Polku ensimmäisessä notkossa näkyy kauas, jatkan polun haarasti rinteen suuntaan ja seuraava suppanotko tulee sujuvasti vastaan. Suppia peilaten rasti tulee vastaan. Rastina on irtomaarinne, joka on noin polven korkuinen.
20-21
Haastavan näköinen rasti, pieni kuoppa yksinään laakeassa rinteessä. Vielä pitää jaksaa keskittyä. Haen polkuja jalan alle, niillä juokseminen on väsyneenä helpompaa kuin metsän puolella. Katson tason tarkkaan polun haarassa ja suuntaan kohti rastia leuka ylhäällä. Osun suoraan kuopalle.
21-22
Polkuja suppien välistä, rasti supan pohjalla. Muita kilpailijoita ja uria alkoi olla jo haitaksi asti, omaan suoritukseen ja suunnitelmaan keskittyminen oli suurin haaste. Rasti on siellä missä pitääkin.
22-23
Vieläkään ei helpota. Pitkittäinen suppamuodostelma ja paljon polkuja. Polkuja pitkin laakealle nenälle, josta on hyvä suunnata rinteeseen kohti rastia. Polut pitää lukea tarkaan, heti ensimmäisessä meinaa lipsahtaa. Keskittyminen kestää, viimeinen rinne on hyväpohjainen ja porukka imee mukaansa kohti viimeisiä rasteja. Oma tulee suunnitellusti vastaan.
23-24-M
Katson viimeisen rastin tulevan vastaan, kun supan päästä nousee pellolle. Kiristän vauhtia sen vähän mitä pystyn. Matka painaa rankasti, mutta olen tyytyväinen. Pellolle noustessa Mikko huutaa kannustukset, leimaan ja juoksen maaliin. Kuulutus kertoo meneväni kärkeen, joten vähimmäisvaatimus on saavutettu. Ainakin pidin sijani.
Matkaa finaalissa oli 11,3 km ja nousua 540 m. Tuloksena 19. sija ajalla 1.31.33. GPS näyttää matkaa 12,8 km.
Pikkuhilja pienoinen pettymys nousee mieleen. Odotin pitkältä matkalta enemmän kuin sprintistä, mutta fyysisesti olin liian heikossa kunnossa. Ero kärkeen oli karu. Maasto olisi antanut mahdollisuuden paljon vauhdikkaampaan etenemiseen, mutta kunto ei siihen riittänyt. Odotin myös haastavampia ratoja.
Isompi kartta järjestäjien sivuilla
Nyt on veteraanikisojen meinikiä nähty ja saatu aimo annos kokemusta kansainvälisestä suunnistuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti