WMOC2011 - LQ2

Jalat olivat edelleen väsyneet toisen pitkän matkan karsinnan alkaessa. Lähtöpaikalle oli matkaa 2 km, jonka aikana nousua 130 metriä. Lähdin aikaisin kohti lähtöä enkä juossut askeltakaan. Lämmin tuli silti, mitä osaltaan auttoi jatkuva helle. Päivän urakka olisi reilut 10 km ja nousua edessä 330 metriä. Kyllä sitä saisi juosta maaston puolella ihan riittävästi. Päätän ottaa jyrkät mäet kevyesti, pelivaraa A-finaalin suhteen on viitisen minuuttia.

Vanhan kartan perusteella maastossa oli luvassa syviä suppia, rinnettä ja lopussa aukkoja ja tiheiköitä sekä 100 metrin jyrkkä pudotus maaliin.

K-1
Helppo ykkönen, tosin odotan rinteen nousevan, mutta alku onkin alamäkeä. Suunnittelen myös hyödyntäväni polkuja, mutta maasto on hyväpohjaista, joten menen viivaa pitkin kohti aukon kulmaa ja siitä edelleen rastille.

1-2
Olen todennut aukot hitaiksi edetä, joten kierrän aukon ja haen aukon kulmasta heikkoa polkua. Polkua ei näy, joten jatkan suunnalla kohti rastia. Notkossa polku osuu alle, mutta hylkään sen pian huomatessani laajan notkon pohjan olevan paljas ja yhtä hyvin edettävä kuin polkukin. Rastinotko erottuu rinteestä kauas.

2-3
Polulle ja polun mutkasta rastille. Juoksu tuntuu raskaalta ylämäkeen.

3-4
Suunnala kohti rastia ja vastarinteestä nenää ja notkoa peilaten. Nenä ei ole selvä, mutta totean ettei vaihtoehtoja ole ja suuntaan notkoon. Rasti löytyy supan pohjalta. Pukin juuressa on ampiaispesä. Säntään pois rastilta.

4-5
Rinnetä pitkin vai polkua ylähäältä tai alhaalta. Poikittaiset notkot poistavat kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa, joten suuntaan alas polulle. Aukkosupan kohdalla tarkasti polkujen haarojen kanssa ja lounaaseen johtavaa polkua ylös. Kuviorajat ovat olleet tähän saakka todella epäselviä ja niin on nytkin. Suppa "linjan" jälkeen on selvä ja siitä kohti rastia. Otan viimeiset kymmenet metrit varmasti, koska vihreä taimikko peittää tehokkaasti maanpinnan muodot. Osun itäiselle kuopalle ja astun siitä muutaman askeleen läntiselle leimaamaan.

5-6
Rasti näyttää hankalalta rinteessä. Otan aukon polun vieressä ja supan rastiympyrässä kirkontorneiksi. Alkumatka polkuja pitkin. Tulen polulle joka on väärässä asennossa odotuksiin nähden. Olenkin luonaaseen johtavalla polulla, kun odotin tulevani itä-länsi -suuntaiselle. No, tämäkin käy, iso suppa on selvä ja sen vierestä pieni polku löytyy. Aukon jälkeen suuntaan alaviistoon ja tähystelen pieniä suppi matkan varrella. Näkyvyys paranee vihreän jälkeen ja suppa rastiympyrässä näkyy hyvin. Myös muita suuntaa leimaamaan.

6-7
Polkuja pitkin pääsee luovimaan suppien välissä. Toisessa risteykseeä huomaan uran lähtevän huonokulkuisen aukon ja supan välistä ja menen siitä. Ohitan 14. rastin 20 metrin päästä ja painan maiseman mieleen. Polku-uraa pääsee vihreän läpi, vaikkei polkua enää olekaan. Isoa polkua ja toisen supan jälkeen pienelle polulle, josta supan reunaa kohti rastia. Rastinotko ei erotu piikkipuskien seasta. Ensin löytyy lippu, sitten notko.

7-8
Suunnitelmana on mennä supan takareunaa pitkin, mutta huomaan tulevani polulle suppien välistä. No, polkujen yli suunnalla etelään kohti rastia. Laakea suppa erottu kuin myös sen pohjalla leimaavat kilpailijat.

8-9
Vuorossa kauan odotetun kaltainen väli, supikkonotkon ylitys. Suuntaan rinnettä pitkin vihreän kapaimpaan kohtaan, jonne menee jo urakin. Vihreän toisella puolella peilailen suppia notkossa ja luovin käyriä pitkin turhaa nousua tai laskua vältellen. Notko, jossa rastisuppa on selkeä ja rastillakin käy muita leimaamassa.

9-10
Haen polkuja alle, niillä on helpompi juosta kuin metsän puolella, etenkin ylämäkeen. Väsy alkaa jo hiipuä puseroon. Pari sataa metriä ennen rastia polkujen välillä oikoessani ilmiesesti astun ampiaspesään ja saan kaksi pistosta vasempaan jalkaan. Huoli nousee mieleen, kun Maarit on ampiaisille allerginen ja tämä oli jo kolmas kohta, missä pesää on pöyhitty. Rastinpaikka supan takana on taas hyvin esillä.

10-11
Juomarasti tulee tarpeeseen. Kuulostelen samalla aiheuttavatko pistokset reaktioita. Suoman jälkeen suuntaan rinnettä alas polkua ja suppia tähyten. Tulen polulle, mutta supat ovat polun väärällä puolella. Hämmästelen hetken ja jatkan matkaa. Toinen polku tulee vastaan ja olen taas kartalla. Rastinotto käy sujuvasti. Mutta jälleen on ampiaispesä pukin juuressa. Onneksi lisää pistoja ei tule.

11-12
Ryntään pois rastilta. Suuntaan polulle ja alamäkeen. Polkujen risteyksestä nenää vähän oikealle kaartaen. Rasti nenä on jalleen hyvin havaittavissa.

12-13
Ratamestari heittää taas sikaa. Ei muita järkeviä vaihtoehtoja kuin painaa suoraan notko pohjalle ja nousta siltä tarkasti notkoja lukien rastille. Notkon pohja on hienoa juosta, vastaan tulevat polut selkeitä, mutta ylämäki menee kävelyksi heti alusta alkaen. Rinteen notkot ovat luettavissa ja muutakin liikennettä rastin läheisyydessä on. Lippu löytyy.

13-14
Ylämäki jatkuu, en keksi muutakaan vaihtoehtoa. Aluksi suoraan mäen yli ja rastille polkuja pitkin. Vaaralliset kuopat on maastoon merkitty, pohdin onko niissäkin ampparipesiä. Kaulassa tuntuu lievää turvotusta, johtuukohan ahdistavasta ylämäestä vai pistoksista. Ylämäessä tekee ieli pysähtyä vetämään henkeä. Pääsen tielle. Juoksen tietä pitkin poikittain vihreän linjan länsipuolella, jotta saan vähän jalkoja auki ja vältän vihreän läpäisyn maaston puolella. Jatkan viimeiset käyrät mäen laelle (nousua kertyi alle puolen kilometrin matkalla lähes 100 m) ja saan tornista varman paikannuksen. Juoksentelen alamäkeen ja saavun polulle. Olen jo lähdössä polkua pitkin, kun tajuan sen johtavan väärään suuntaan. Jokunen askel vielä alamäkeen ja oikea polku on jalkojen alla. Huomio kiinnittyy yhä enemmän ahdistukseen kaulassa. Vähän epävarmana ohitan polun haarat ja etsin rastille johtavaa nenää. Vasta nyt tajuan eteneväni rastille, jonka ohitin jo aiemmin. Nenä löytyy ja karttaa katsomatta suuntaan rastille.

14-15
Otan juomarastitn kohteeksi ja luovin polkuja pitkin. Aluksi tuttua uraa toiseen suuntaan, tuoreen hakuuaukon yli polulle ja juomaan. Kaulassa ahdistaa edelleen. Rauhoitan vähän jo valmiiksi väsynyttä juoksuvauhtia. Tien ylityksen jälkeen maapohja on hitaampaa mutta rastille johtaa jotain urantapaisia.

15-16
Ensin polkujen risteykseen. Pohdin rastille tuloa vasemmalta vai oikealta supparyhmä kiertäen. Otan vasemman vaihtoehdon. Vastarinne näkyy hyvin ja lippukin erottuu 150 metrin päästä. Porukkaa käy leimaamassa.

16-17
Taas on suppia asetettu viivan alle. Oikealta pääsisi polkuja kiertäen, mutta muistan ohjeen vaarallisksi merkitystä mehiläistarhasta. En halua lisää pistoja ja etsin toista vaihtoehtoa. Hahmotan heikon polun, joka menee sopivasti suppien keskeltä kohti rastia. Ison polun ylitys ja joku vetää samaan suuntaan reippaan näköisesti. Pientä polkua vajaa sata metriä ja ura lähtee vasemmalle. Taitaa viedä rastille. Kyllä.

17-18
Päätän kiertää isoja polkuja oikealta. Muutakin porukkaa jatkaa samaan suuntaan. Ahdistus kaulassa alkaa helpottamaan. Polkujen haarassa letka jatkaa suoraan, sivuaskelen jälkeen hyppää letkaan mukaan. Hyvä kartasta puuttuva traktoriura löytyy ja seuraava iso polku tulee vastaan. Vähän suuntaa hakien jatkan polkua vasemmalle ja osumme pienelle polulle.Kuvittelen polulla, että tulemme rastin alapuolelle ja tähyilen oikealle kuoppaa etsien. Huomaan porukan kääntävän vasemmalle ja tekevän leimausliikkeitä. Uskon edelleen rastin olevan toisaalla, mutta käyn kuitenkin katsomassa koodin, joka täsmää. Tulimme rastille eri polkua kuin luulin.

18-19
Lyhyt väli, vedän rinnettä pitkin muista väälittämättä suoraan lipulle.

19-20
Letka lähtee mielestäni liikaa oikealle, joten korjaan vasemmalle puskan läpi. Puskan jälkeen näen taas tutu selät 50 metriä edelle ja suunnan olevan sama kuin minulla.polkujen ylityksen jälkeen aukko ja suppa ohjaavat rastinotkoon, joka erottuu taas kauas.

20-21
Ikävästi vihreää, mutta isoja polkuja käyttäen pääsee hyvin läpi. Kello näyttää vajaata 1.20:tä. Hyvin on siis mennyt. Kuviorajaa rastilla, jolle oletan johtavan hyvän uran. Uraa ei kuitenkaan tunnu olevan, mutta kuviorajaan tukeutuen lippu löytyy.

21-22
Alamäki edessä. Oletan, että suoraan alamäki saattaa olla hidas, joten otan loivemman reitin aidan vartta ja polkua pitkin. Jyrkimmissä kohdissa ei tahdo nastarin kantti pitää kovassa maassa vaan puista pitää ottaa tukea ja liukua kuivien lehtien luistaessa kengän alla sekä varautua persmäen laskuun. Polulla ohittelen järjestäjien partion, ovat ilmeisesti katsomassa, ettei kukaan itseään vakavasti luokkaa rinteessä. Polun haaran jälkeen suuntaan metsään supat ohittaen ja osun notkon oäähän. Seuraan notko, kunnes lippu tulee vastaan.

22-23-M
Lipulta muutama askel polulle ja rennon reippaasti kohti maalia viimeisellä rastilla leimaten.

Pitkän matkan jäljiltä olo on väsynyt, mutta parempi kuin edellisenä päivänä. Virheitä ei tullut ja aika on mittapuullani hyvä, joten A-finaalipaikka todennäköisesti rtoaa. Maalialueella ilmoitetaan jonkun Rastiretkeläisen loukanneen itsensä maastossa. Pelkään pahinta, kunnes Maarit ilmestyy metsästä viimeiselle rastille. Ampiaisia ei ole hänen reitilleen osunut.

Statistiikka: Suora matka 10,3 km, nousua 330 m. GPS ilmoittaa 12,1 km, aikaa kului 1.22.57 ja sijoitus 14/41.

Kartta + reitti

Kartta järjestäjien sivuilla

Karttalotto - etsi oma karttasi

Rinne kisamaastosta maaliin